Takana nelisen vuotta asumista, mitä tekisimme toisin?

Nyt lienee käsillä tämän blogin viimeinen postaus. Itseäni jäi suunnittelu- ja rakennusvaiheessa harmittamaan blogit, jotka päättyivät muuttopäivään. Mitä sitten tapahtui? Talo tuli valmiiksi, mutta vastasiko se asukkaiden toiveita? Tuliko siitä hyvä koti?

Tämä postaus on ollut omassa mielessäni parisen vuotta. Välillä jo luulin, etten tätä kirjoita. Nyt syyskyisenä lauantaina puran turhautumistani tähän. Toivottavasti joku rakentelija vielä erehtyy tänne ja saa tästä ajatuksia omaan projektiinsa. Kertaanpa ensin lyhyesti meidän talomme historian ja sitten listaan tuohon huomioita tekemistämme valinnoista ja tilojen toimivuudesta. Toivottavasti tämä tapahtuu noin suunnilleen jäsennellysti.

Talo Talvituulikin lyhyt historia

Taloprojektimme sai alkunsa vuonna 2012, kun meillä molemmilla paloi käämi rivitaloyhtiömme elämään. Silloisen rivitalon pätkän piti olla meidän kotimme ainakin tyttöjen koulujen loppuun asti, mutta mitta tuli täyteen ennen kuin ensimmäinen pääsi koulutaipaleelleen. Päätimme myydä asunnon ja siirtyä väliaikaiseen kämppään pohtimaan tilannetta.

Ajatuksissa kyti oma talo. Omilla rajoilla, omilla seinillä. Aikataulun piti olla väljä, ei mitään kiireitä, katsellaan rauhassa. Kuitenkin vielä vanhan asunnon olessa myynnissä Merja havaitsi kunnan tonttitarjonnassa mukavalla paikalla neljä tonttia, jotka olivat myynnisä tarjouskaupalla. Lähtöhinta oli niin kova, ettemme kuitenkaan jättäneet tarjousta. Toisaalta meitä mietitytti myös kaavan vaatimus puolitoistakerroksiesta talosta. Tonteista meni kaupaksi vain yksi ja muut tulivat uudelleen myyntiin, edelleen tarjouskaupalla. Päätimme tarttua tilaisuuteen ja tehdä vain vähän pohjahintaa korkeamman tarjouksen. Vain yksi tonteista, kahden tien risteyksessä oleva, kiinnosti meitä. Siitä tuli meidän.

Ajattelimme rakentaa talon avaimet käteen -toimituksena. Erehdyin kysymään Talotekolta, josko he tarjoavat myös tällaisia toimituksia. Eivät tarjonneet, mutta Niinimäen Jukka sai meidät varsin nopeasti vakuutettua siitä, että talo kannattaa ostaa pakettina ja projektin johto pitää omassa lapasessa. Jukka autoi projektissa huimasti eteenpäin. Hänen kauttaan saimme projektillemme aivan loistavan vastaavan mestarin, Koivukankaan Timon. Jälkikäteen on helppo todeta, että nämä kaksi miestä takasivat taloprojektimme sujuvuuden.

Suunnitteluvaiheessa halumme rakentaa talo yksikerroksisena oli vastatuulessa kunnassa. Taloteko sai kuitenkin taiottua rakennusvalvontaa miellyttävän ratkaisun, joka oli meidänkin mielestämme alkuperäistä suunnitelmaa huomattavasti parempi. Talosta tuli aivan meidän näköisemme ja yläkertaan tuli varaus, jonne voi tarvittaessa laajentaa tilanteen niin vaatiessa.

Talvi 2012-13 tuntui pitkältä, etenkin kevätpuolella. Paljon oli pientä suunnitteluhommaa, luvan odottelua ja ennen kaikkea odotimme talven loppua, että kaivuri pääsisi hommiin. Maaliskuun lopussa kaivuri tuli tontille. Marraskuun lopussa, 8 kk myöhemmin muutimme uuteen kotiin. Tämä blogi kertoo yksityiskohtaisesti, mitä siinä välissä tapahtui, joten ei siitä sen enempää.

Vuosi 2014 oli eräänlainen hengähtämisvuosi, joka kului taloa maalatessa, autokatoksen pohjia tehden ja pihahommissa. Vuonna 2015 rakensin autokatoksen pitkästä tavarasta. Tuo oli varsin kiva projekti, joskin monta kertaa tuumin, että rakentaminen olisi pitänyt aikanaan aloittaa katoksesta, jotta tavarat olisi saanut hienosti suojaan. Vuonna 2016 sain kaiken siihen pisteeseen, että saimme pidettyä lopputarkastuksen ja rakennusaika päättyi virallisesti. Vuodelle 2017 jäi autokatoksen rimoituksen maalaaminen toiseen kertaan, mutta laiskuus iski, enkä saanut sitä hommaa tänä vuonna alkua pidemmälle. Ehkä ensi vuonna sitten.

Oliko taloprojektimme onnistunut?

Lyhyesti voi todeta, että projektimme onnistui. Olemme yhä naimisissa ja olemme asuneet talossa pidempään kuin yhdessäkään aikaisemmassa yhteisessä kodissa. Merjalla oli iso rooli siinä, ettei liittomme karahtanut kiville rakennusaikana. Ei ollut edes liki, koska Merja hoiti kotiaskareet, huolehti tytöistä, eikä missään kohtaa valittanut minulle rakennustyömaalla vietetystä ajasta. Rakennusaikana Merja oli töissä ja itse olin lomautettuna ja töissä osa-aikaisesti. Moni projektiamme seurannut kehui minua ahkeraksi rakentajaksi, mutta se ei olisi ollut mahdollista ilman Merjan tukea. Tässä saattoi auttaa se, että Merja päätti mitä tehdään ja minä yritin parhaani mukaan toteuttaa sitä. Tätä jokaisen rakennusprojektiin ryhtyvän pariskunnan kannattaisi pohtia etukäteen. Vuosi on todella lyhyt aika joustaa, mutta kyllä käy aika pitkäksi, jos pariskunnasta molemmat osapuolet eivät ole projektin hengessä mukana.

Sitten niitä luvattuja havaintoja talostamme. Pala palalta.

Tontti

Tontti on yksi suursyyllisitä sille, että saatamme homehtua näillä sijoilla pitkäänkin. Ajatuksissa toki kytee loputon rakentamisvimma ja sormet syyhyäisivät uudelle projektille. Mutta talomme on nyt niin loistavalla sijainnilla, ettei tästä voi oikein parantaa. Tontti on meille riittävän kokoinen, vaikka rakennusmassa täyttää ison osan sen pinta-alasta. Tontin suhteen emme tekisi mitään toisin.


Pohjaratkaisu

Ihastuimme Jetta-Talon talokirjassa olleeseen taloon niin pohjaratkaisultaan kuin ulkomuodoltaankin. Tuon pohjalta meille sorvattiin naksua pienempi pohja. Talo on tontilla oikeassa paikassa ja oikein päin. Pohja on toimiva. Meillä vietetään paljon aikaa olohuone-keittiö-akselilla. Olohuone on varsin kompakti, mutta ihan riittävän kokoinen. Huoneet on järkevästi ja toimivasti sijoiteltu. Pohjaratkaisussa ei ole häiritseviä tekijöitä eteistä lukuunottamatta.

Eteinen

Eteiseen liittyy yksi talon häiritsevimmistä piirteistä. Toiseen tyttöjen huoneista kuljetaan eteisen läpi ulko-oven vierestä. Talossa ei ole tuulikaappia, joten eteisessä on hiekkaa, etenkin syksyllä ja talvella. Tuulikaappi oli meidän tärkeiden asioiden listalla talosuunnittelussa, mutta se jäi pois. Tämä harmittaa nyt jälkikäteen kovasti. Eteinen toimisi sellaisenaan hyvin ilman tuulikaappiakin, jos yksi makuuhuone ei olisi ulko-oven vieressä. Eteinen saatiin visuaalisesti miellyttäväksi pienellä pintaremontilla ja eteisen kalusteilla.

Eteisestä tuli lopulta toimiva pienillä muutoksilla.

Makuuhuoneet

Vanhempien makuuhuone on riittävän iso, siitä olisi voinut jopa lohkaista palan pois. Huoneeseen mahtuisi pinnasänky komeasti, joskaan meille ei sellaista enää toivottavasti ole tulossa. Vaatehuoneen liukuoviratkaisu ei ole paras mahdollinen, koska ovet eivät liu'u seinän sisään, jää oviaukko varsin pieneksi. Tavallinen ovi olisi ollut käytössä näppärämpi.

Tyttöjen huoneet ovat siinä rajoilla koon puolesta. Lattiapinta-alaa on vähän rajallisesti. Siirin huoneeseen saatiin nyt lisätilaa laittamalla parvi huoneeseen. Säilytystilaa voisi olla enemmänkin. Korkea tuplakaappi ei riitä ihan kaikkeen, vaikka niin alun perin ajateltiin.

Työhuone on pohjaltaan ja kooltaan loistava ja toimiva.

Keittiö ja olohuone

Keittiö ja olohuone ovat talomme sydän. Ne muodostavat varsin toimivan kokonaisuuden. Jos jotain nyt muuttaisi, voisi olohuoneeseen lisätä ihan vähän kokoa. Olohuoneen ja saarekkeen isot ikkunat tuovat tilaan valoa. Näin siitä huolimatta, vaikka joku sisustusarkkitehti jossain lausuikin, että Suomessa ulkona on niin vähän valoa, ettei ikkunoita kannata sen takia tehdä isoiksi. Itse olen tästä toista mieltä. Meillä on yleisesti varsin vähän ehjiä seiniä, joten kalustejärjestyksiä ei juuri muutella, etenkään olohuoneessa.

Takka on mainio. Syksyisin ja talvella säätilan vaihtuessa lämmitysjärjestelmä reagoi muutoksiin vähän hitaasti. Tällöin lämmitän takkaa. Takan sijainti keskellä taloa on hyvä. Makuuhuoneiden ovet kun jättää auki, leviää lämpö niihinkin. Korvausilmaventtiiliratkaisu on toiminut hyvin.

Olohuone ja keittiö normitilanteessa. Feikkaamatta.

Keittiön säilytystilaa voisi olla vähän enemmän. Keittiön iso kiinteä saareke on todella mainio ja kovassa käytössä. Keittiön säilytysratkaisuissa vetolaatikot tuntuvat kaikkein parhaimmilta. Mikron sijoittaminen ylös omaan lokeroonsa tuntuu nyt hieman hölmöltä, kun Siirin pitäisi toisinaan lämmitellä mikrossa itsekseen jotain. Samasta syystä ruokalautaset olisi ollut hyvä saada alas vetolaatikoihin, jotta lasten olisi helppo saada lautaset käyttöön. Roskakaappi on vähän ahdas.

Keittiön alakaappien ja tasojen pintamateriaali on hanurista. Rosoinen pinta on vaikea pitää puhtaana. Komposiittialtaat sitävastoin pysyvät aika hyvin siisteinä. Kodinkoneista AEG:n tiskikone on ollut ihan suolesta melkein alusta asti. Pesutulos on huono, mutta luokaton ja jo neljän vuoden kohdalla mekanismit alkavat vedellä viimeisiään. Pakastin vetää itsensä jäähän aika herkästi, vaikka miten on olevinaan No frost-malli. Jääkaappi, liesi ja uuni ovat ok.

Keittiön tasojen ledinauhat ovat vaihtokunnossa. Vielä en ole saanut aikaiseksi askarrella uusia, jsokin ajatus on jo siitä, kuionka tilanne saadaan paremmaksi. Laitan kaappien alareunaan alumiinikourut  ja suojattujen nauhojen tilalle tavalliset avoimet nauhat, jolloin seuraavia tuskin tarvitsee vaihtaa neljän vuoden kuluttua. Toki ostin ledinauhat kokeillaan näitä nyt -periaatteella.

Sauna ja kylppäri

Sauna on turhan iso syvyyssuuntaan. Sauna on meillä aika vähän käytössä.  Tulikiven Sumu-kiukaan nimi paljastui käytössä. Siitä irtioaa todella kosteat ja sumuisat löyylyt, mutta lämpötila saunassa ei ole kovinkaan korkea. Toisaalta tämä on erityisesti Merjan mieleen. Itse olen alkanut kaipailla puukiuasta saunaan. Johtuu varmaan siitä, että kotisauna lämpiää tunnin ja mökillä puukiukaalla varustettu sauna on valmis vartissa.

Kylppäristäkin olisi voinut nipistää naksun pois. WC-pyttyä en missään nimessä enää sijoittaisi kylppäriin, vaan tekisin toisen erillisen vessan. Lukioaikana eräs vanha putkari toesi minulle, ettei kylppärissä kuulu tehdä tarpeitaan ja olen siitä nykyään samaa mieltä.

WC

Toimiva ja sopivan tilava. Ei ahdista, mutta ei ole liian isokaan. Vessaan unohtui laittaa lattiakaivo ja olin tästä rakennusvaiheessa harmissani. Ihan suotta, ei sitä mihinkään olisi tarvinnut.

Kodinhoitohuone

Riittävästi kaappeja. Pöytätilaakin on paljon, mutta saisi kai olla enemmänkin. Merja hoitaa pyykkäyksen, eikä ole valitellut muusta kuin pöytätilan vähyydestä joskus harvoin. Mietimme kura-allasta kodinhoitohuoneen ovelle, mutta eipä sitä olla kaipailtu.

Pintamateriaalit

Eteisessä ja olohuone-keittiö-akselilla laattaa lattiassa. En vaihtaisi pois. Laminaatit makuuhuoneissa. Olisin halunnut niiden tilalle laattaa, mutta Merja vastusteli. Ihan on hyvä näin, laatta voisi olla turhan "kova" materiaali etenkin lastenhuoneeseen.

Itselle on tullut kaipaus puupinnoista. Tähän taloon niitä ei silti saisi istumaan huonostikaan, joten se taitaa olla seuraavan projektin siemen?

Tekninen tila

Tämän tilan suunnitteluun ei käytetty lainkaan vaivaa ja aikaa ja sen huomaa. Suurimmat muutokset tekisin tänne. Tekniseen tilaan neliö lisää lattia-alaa olisi poikaa. Lisäksi kiinnittäisin huomiota erityisesti tilan äänieristykseen. Teknisen tilan sisäseinät tekisin tuplarungolla ja levyttäisin tilan sisäseinät kaksinkertaisella kipsilevyllä. Miksi? IV-koneen hurina kuuluu ikävästi saunaan. Pieni, mutta ärsyttävä piirre. Saunassa pitäisi olla hiljaista. Myös MLP:n ääniä voi kuulla makuuhuoneeseen illalla nukkumaan mennessä, mutta tähän on tottunut. Tällä havainnolla en silti ikinä sijoittaisi lämpöpumppua kodinhoitohuoneeseen.

Ulkorakenteet

Talon ulkomuoto on saanut yllättävän paljon varauksetonta kehua ja kiitosta. Olemme itsekin lopputulokseen yhä tyytyväisiä. Toisinaan kotiin kävellessä on ollut pakko pysähtyä tien varteen katselemaan ja ihastelemaan, kuinka hyvin talomme istuu ympäristöön. Me 1, maisema-arkkitehti 0.

Värit ja muoto istuvat omaan silmään vieläkin.

Polttopuut voisivat olla toisessa päässä jemmassa, eikä näin framilla.

Huopakatto on edelleen jees, mutta naapurin puolella rajalla olevat lehtikuuset roskaavat katon herkästi.

Ulkopuolelta en muuttaisi mitään. Ulkovuori kannatti maalata kahteen kertaan. Maalipinta näyttää uudelta. Naapurin talo maalattiin kertaalleen ja se alkaa jo huudella maalia pintaan.

Tekniset ratkaisut

Sähköä meillä kuluu noin 10 000 kWh vuodessa (käytämme paljon kuivausrumpua). LVI-tekniikan osalta kaikki on toiminut hienosti. Talon ilma on raikas. Maalämpöpumppu on toiminut moitteetta.

Tekniikan osalta tekisin vain pari pientä muutosta. Kylpyhuoneeseen olisi ollut syytä laittaa sähköinen termostaatti lattia-anturilla. Samoin kodinhoitohuoneeseen sähköinen termostaatti, mahdollisesti lattia-anturilla. Nöäiden tilojen lämpötilan säätö on todella säätämistä käsipelein. En tykkää. Lattialämmitysjärjestelmä on muuten toiminut hyvin. Työhuoneen termostaatti antoi kerran virheilmoituksen, joka kuittautui paneelin irrottamisella ja uudelleen kytkennällä.

Ilmanvaihdon yhteyteen asennettu viilennyspatteri toimii loistavasti. Talo on kesällä sopivan viileä, pitkilläkin hellejaksoilla, joista ei toki tänä ja viime vuonna ole ollut harmia muutenkaan.

Keskuspölynimurin letku on metrin liian lyhyt. Ääripäiden imurointi on vähän työlästä. Uusi letku maksaa niin suolaisesti, ettei kykene ostamaan. Seinärasioiden sijainnilla olisi voinut korjata tämän. Imurin letku makaa meillä aina lattialla, kun sitä ei jaksa kelata kaappiin. Eteisen kaappiin olisi ollut fiksua laittaa imuriletkulle tila, joskin meillä tuo kaappi on kokonaisuudessaan käytössä, eli ekstratilaa siinä ei ole. Muuten keskuspölynimuri on ollut kiva juttu.

Sähköissä tuli mentyä hyvin perinteisellä tyylillä, eikä kaduta. Tällä hetkellä kaipaan ainoastaan ulkovalojen automatisointia, joka sekin olisi tehtävissä hämäräanturilla ja ajastimella. En vain ole saanut aikaiseksi tilata sähkäriä paikalle.

Autokatos

Varaston kylmä osa pn vähän liian pieni ja lämpimällä puolella on vähän liikaa tilaa. Väliseinän paikka on siispä väärä, mutta tällä pärjää.

Eniten häiritsee katoksen avoin rakenne. Talvella lunta sataa viistoon autojen päälle. Nyt sijoittasin polttopuidensäilytyspaikan toiseen päähän, jolloin ainakin molemmat päädyt olisivat suljettu. Muutenkin tekisin katoksesta ihan vähän suljetumman. Tässä pitäisi tosin olla varovainen, sillä katos on näkökentässä. Muutoin pidän kyllä siitä, että katos ja talo suojaavat pihan sopivasti. Katoksessa voisi olla betonilattia autojen alla. Asvaltti olisi toinen vaihto.

Yläkertavaraus

Siellä se on, rakentamatta. Meidän nelihenkiselle perheellemme 120 m² on riittävästi. Välillä haaveilen yläkerran rakentamisesta. Tällöin Siirille saisi oman rauhallisen tilan sinne tai vaihtoehtoisesti voisi askarrella ison TV-tilan elokuvien katseluun. Tai sitten kokonaan avoimen tilan, jolloin olisi paljon vapaata tilaa tehdä vaikka ja mitä.

Rakentaisimmeko uudelleen?

Tämän talon, kyllä. Jotain muuta tämän jälkeen? On siitäkin ollut ilmoilla erilaisia heittoja. Talon sijainti, toimivuus ja tyttöjen kaveripiirit ovat isoin este uudelle projektille. Oma työtilannekaan ei ole niin otollinen kuin neljä vuotta sitten. Jyrkkä ehkä siispä.

Ehkä tapaamme vielä uusien projektien merkeissä, kiitos ja näkemiin!

Kotiloimu Reilu

Torstaina 18.6. Kotiloimun Lindström kävi Reilu^TM -paketin tiimoilta visiitillä. Käynnin tarkoituksena oli talotekniikan käyttöönopastus ja laitteiden tarkistus.

Meillä on ollut asennuksen jälkeen peniä ongelmia lattialämmityksen kanssa (kierrosta tippuivat paineet) ja ilmanvaihdon kanssa. Sain lopulta lattialämmityksen täytettyä (usean viikon prosessi) ja nyt on menty puolisen vuotta siten, että paineet pysyvät kohdillaan. Tuo ongelma on siis ratkottu. Lattialämmityksen kanssa pelatessa menivät jakotukkien säädöt pipariksi, joten virtaukset piti säätää uudelleen. Tämä olisi ollut Kotiloimun aliurakoitsijan Holvastin LVI-palvelun homma, mutta heistä ei kuulunut, lupauksista huolimatta, pihaustakaan MLP:n asennuksen jälkeen. itselleni ei ollut mitenkään yllätys, että Kotilimu ei tee enää yhteistyötä kyseisen yrityksen kanssa. Tein jakotukkien säädöt itse. Homma oli kyllä varsin yksinkertaista; Topwayn jakotukit ovat varsin selkeitä vimputtimia.

Ilmanvaihdon kanssa ongelma onkin sitten kinkkisempi. LVI-suunnittelija oli piirtänyt IV-koneen tulokanavan liian suureksi ja työmaalla havaittujen rajotteiden takia tulokanava on myös todella lyhyt, joten IV-kone hörii liikaa ilmaa sisään. Vastaavasti yläkerta on meilla vain varauksena (rahaa sen rakentamiseen ei ole näkäpiirissä ja tarvetta sille ei ole ainakaan toistaiseksi), joten IV-kone on vähän ylimitoitetttu tämänhetkiseen tarkoitukseen. Näiden kahden summana kävi niin, että IV-koneelta loppui säätövara ja talo jäi ylipaineiseksi. Tämä taas ei ole hyväksi talolle, koska ylipaine puskee kosteutta rakenteisiin. Pitkäaikaisella ylipaineistuksella pilataan siis talon rakenteet. Toisaalta ylipaineistysta saatetaan käyttää homevaurioisissa rakennuksissa viimeisenä keinona mikrobien pitämiseksi rakenteissa (alipaine kun taas vetää tavaraa rakenteista ja siten esimerkiksi mikrobeja epätiiveyskohdista). Niinpä talo on erittäin suotavaa saada alipaineiseksi. Periaatteessa tulo-/poistoilman tasapaino olisi kaikkein paras ratkaisu, mutta käytännössä tietyssä ulkoilmanpaineessa tehty tasapaino katoaa säätyypin muuttuessa ja rakennus muuttuu ylipaineiseksi tietyissä tilanteissa. Talot rakennetaan alipaineiseksi tämän välttämiseksi.

Ongelmaa yritettiin ratkoa asentamalla iris-pelti IV-koneen tulokanavaan, mutta tämä ei auttanut. Niinpä pallo siirtyi Systemairille (laitevalmistaja), jolta tuli ratkaisuehdotuksena joko kuristaa tuloilma vakiovirtasäätimellä (aiheuttaa paljon meteliä) tai vaihtaa IV-koneen ohjainkortti pienemmän laitteen kortiksi, jolloin säätörajat sopivat meidän taloon (tällöin kortti pitäisi vaihtaa, jos yläkerta rakennetaan). Kaikessa tässä kului yllättävän paljon aikaa, ehkä siksi, että Systemairin edustajan mukaan vastaavaa ongelmaa ei ole tullut ennen vastaan. Kun sitten pienemmän koneen kortti piti asentaa paikoilleen, ilmoitti Systemairin edustaja, että heiltä oli tulossa uusi säätökortti, jossa riittää säätövara yläkerran kanssa ja ilman. Niinpä jäimme odottelemaan tämän kortin tuloa. Parisen viikkoa sitten kortti oli Systemairin edistajalla Suomessa, mutta vielä sitä ei ole saatu asennettua meidän koneeseen. Hieman malttamattomana odottelen, että tuo asia saataisiin pois päiväjärjestyksestä.

Lindströmin visiitti oli varsin hyödyllinen. Sain MLP:n FEK-kauko-ohjaimen toimimaan (oli pieni asetusvika). Vaihdoimme IV-koneen suodattimet ja tarkistimme MLP:n käyttämää sähkötehoa ja vertasimme sitä tuotettuun lämmitystehoon. Nämä tiedot saa kätevästi luettua Stiebel Eltronin pumpulta. Pumppu on toiminut elokuusta 2013 lähtien COP-arvolla 4,55. Tuo on mainio lukema, kun pumppuvalmistajien parhaat teoreettiset lupaukset pyörivät 5:n hujakoilla. Pumpulta nähtiin myös, että pumppu oli käyttänyt sähkövastusta alle tunnin koko käyntiaikanaan.

Yhteenvetona Kotiloimun toimituksesta:

• Palvelu toimii hyvin ja kysymyksiin saa vastauksen sähköpostilla viipymättä ja puhelimeen vastataan aina. Palvelu oli hyvää ennen kaupantekoa, rakentamisen aikana ja vielä talon valmistuttua. Myynnin puolella Lindström on hoitanut hommansa kiitettävästi, kiitos!
• Kotiloimun toimittamat laitteet:
• MLP Stiebel Eltron WPC 5: Toiminut yskimättä. Hyvä toteutunut lämpökerroin. Helppokäyttöinen. Kauko-ohjain lisää käyttömukavuutta.
• IV-kone Systemair VR 700 DCV: Helppokäyttöinen. Ongelmia yläkertavarauksen kanssa, ratkaisu tulossa. Ei jäätymisongelmia edellistalvena.
• Lattialämmitys Topway: Helppokäyttöiset jakotukit. Termostaateissa monipuoliset säätömahdollisuudet.
• Maaviileä IV-viilennyspatterilla: Tässä kiertovesipimppu kierrättää kaivon liuospiirin nestettä viilennyspatterissa, joka viilentää tuloilmaa. Ehdottoman hyvä tapa viilentää talo. Käyttömukavuus täysi 10. Suosittelen!
• Kotiloimun alihankkijat:
• Holvastin LVI-palvelu: lattialämmityksen ja MLP:n asennus. Hoitivat asennuksen, mutta jättivät jälkihoidon tekemättä.
• RepAir: IV-kanavat. Hyvää palvelua! Hoitivat asennuksen mallikkaasti ja yrittivät osaltaan ratkoa ilmanvaidon tasapaino-ongelmaa. Suosittelen!
• Pirkanmaan Putkipalvelu: KVV-tytöt. Nopeaa ja reipasta palvelua. Suosittelen!

Todettakoon vielä, että LVI-suunnitelmat tehnyt Insinööritoimisto Vesitaito Oy reagoi varsin ynseästi ilmanvaihdon tasapaino-ongelmaan. Ilmoittivat, ettei ole heidän vastuullaan. Siitä huolimatta, että IV-tulokanava on piirretty liian suureksi. Vastuunvälttely johtunee siitä, että LVI-suunnitelmat maksavat alle tonnin, ei siitä paljoa kateta korjauksia rakennuskohteeseen. Toivottavasti ottivat silti tästä tapauksesta opikseen, ettei homma kuittaannu vain olankohautuksella.

---

EDIT 30.6.2014: Insinööritoimisto Vesitaito Oy:n Virkkunen soitti minulle tänään ja keskustelimme asian kulusta. Vesitaito oli sopinut Kotiloimun kanssa, että yritykset maksavat puoliksi tulokanavan vaihtamisen ja säätöpellin asennuksen. Edellinen kappale perustui kuulopuheisiin, en ole aiemmin ollut itse yhteydessä Vesitaitoon tästä aisasta.

Todettakoon vielä, että Virkkunen kertoi, että IV-koneissa yleensä on säätövaraa niin, ettei tällaista ongelmaa synny ja myös Systemairin uudemmissa koneissa tuota säätövaraa on.

---

LVI-hommien osalta homma alkaa olla taputeltu. Ilmoittelen vielä, miten IV-koneen ohjainpiirin kanssa käy.

Retkellä kotona

Tänään tyttöjen piti mennä mummulaan kyläilemään, jotta Merja pääsee talolle apulaiseksi. Mummu oli kuitenkin kovassa flunssassa, joten tytöt pääsivätkin kotiin retkelle.

Merjalla oli urakkalistalla siivoilua ja kylppärin kattopaneelien vahausta. Hain paneelit Orivedeltä Pekan puusta. Materiaali II-laadun 120 mm pyöreäreunainen kuusipaneeli. Paneelin pintaan tulee valkoinen saunavaha. Vahaus ei varsinaisesti ole paha homma, mutta onhan se aika työ levitelä paneeleja lattialle. Etenkin, kun tilan kanssa on vähän niin ja näin.

Etualalla kylppärin paneeleja.

Itse värkkäsin viimeiset laminaatit paikoilleen. Homma jäi eilen kesken vaatehuoneen verran, kun materiaali loppui hieman kesken. Hain eilen illalla pari pakettia halvempaa laminaattia vaatehuonetta varten ja samalla ostin Bauhausista peite- ja kattolistat.

Eilen alkoi myös tekniikkarintamalla taas tapahtua, kun putkimies ja sähkärit olivat paikalla. Putkimies kävi tänään tekemässä kytkennät loppuun ja niinpä meillä tulee vesi hanoista asti! Saamme tosin vasta kylmää vettä, koska maalämpöpumpulla oli taas joku tragedia menossa. Tällä kertaa pumppu herjasi keruupiirin viasta. Hieman ahdistavaa, mutta kai se joskus alkaa pelaamaan. Maalämpöön pätymisen syy oli kuitenkin laitteiston käyttövarmuus...

Sieltä sitä vettä tulee :) Nyt raksalla pääsee vihdoin veskiin!

Sähkärit saivat kojeiden ruuvailun alulle, mutta hommaa riittää vielä varmaan muutamalle päivälle.

Tänään viimeisenä hommana tapetoimme Merjan kanssa makuuhuoneen tehosteseinän.

Makkarin seinä on juuri sellainen kuin pitikin!

Tällä viikolla tuli yhtä ja toista valmiiksi. Laminaatit lattiaan, väliovet paikoilleen, vesikytkennät... Huomenissa jatketaan liukuovien asentamisella, paneloinnilla ja tapetoinnilla. No, en tiedä, mitä kaikkea ehditään. Mutta puuhaa riittää. Kahden viikon päästä vietämme ensimmäistä iltaa uudessa kodissa :)

Maalari maalasi...

Siiri on pitkään haaveillut oman huoneensa maalaamisesta. Viimein koitti päivä, jolloin Siiri pääsi maalaamaan. Tirppa jaksoikin sitten maalata oman huoneensa lisäksi Säteen huoneen seinät omalta työskentelykorkeudeltaan!

Tänään talolla olikin sitten taas lämpöä. Mittari näytti 22,5 astetta, joten säädin pumpulta lämpöjä hieman matalammaksi. Ainakin toistaiseksi lämmitysongelma näyttäisi ratkenneen.

Valitsimme seinien yleisväriksi valkoisen sijaan vaaleanharmaan (NCS S 1000-N). Sävy ei olutkaan niin vaalea kuin olimme kuvitelleet. Vähän aloin empiä kyseisen värin soveltuvuutta olohuoneeseen. Voi tosin olla, että kuivuessaan sävy haalenee. Päätimme kuitenkin miettiä sävyn käyttöä olohuoneessa vielä uudelleen, kun saamme mauuhuoneiden seinät maalattua valmiiksi ja olohuoneen pohjamaalattua.

Valmis takka

Muurari kävi perjantaina viimeistelemässä takan. Lopputulos on mitä parhain.

Tänään polton ensimmäiset kapulat pesässä, joten takka on nyt virallisesti otettu myös käyttöön. Takan valmistuminen antoi peintä lisäpotkua omaankin tekemiseen. Kyllä se (talo) tästä valmistuu.

Toki talolla on tapahtunut muutakin. Sain oiottua kylppälin seinän.

Heikin kanssa asennettiin kaakelilujat seiniin. Nyt kylpyhuonekin eteni ihan mukavasti.

Samassa tohinassa hain puutavaraa alaslaskuja varten Byggmaxista, joka avasi ovensa Kangasalla tässä loppukesästä. Vielä heitin muutaman ajatuksen lauteiden muotoon sekä saunan valaistukseen ja niinpä sauna ja kylpyhuone odottelevat tällä hetkellä uretaanilevyjä seiniin ja kattoon.

Aloitin myös maalausurakan. Eteistä ja olohuonetta lukuun ottamatta kaikki tilat on nyt kokonaan pohjamaalattu. Samaisista tiloista on myös katot maalattuina. Vielä kahden pintamaalikerroksen jälkeenkin katot vaikuttivat hieman laikukkailta, joten vetelin varmuudeksi kolmannen kerroksen päälle. Enää en tihrustele kattoja sen enempää, vaan annan niiden olla sellaisia kuin niistä tuli. Seuraavaksi maalaan samaisten tilojen seinät valmiiksi, jotta tavarat voi siirrellä makuuhuoneisiin pois saunasta ja vessasta.

Tämän kaiken lisäksi olen paininut lämmityksen kanssa. Viime viikolla talossa oli järjestöin 13-14 astetta "lämmintä". Lopulta soitin Kotiloimun Lindströmmille ja yritimme pariin otteeseen säätää pumpun asetuksia. Tästä ei ollut kuitenkaan apua. Perjantaina tutkailin jakotukkeja hieman tarkemmin ja aloin ihmetellä, kun virtausmittarit näyttivät nollaa. Taas soitto Lindströmmille ja niin asiat alkoivat selvitä, muutaman mutkan kautta toki. Lattiassa ei tosiaan vaikuttanut olevan kiertoa laisinkaan. Onneksi pumppuasentajat ehtivät poiketa talolle samana päivänä. Heidän tullessa paikalle pumppukin jo herjaili matalasta paineesta, eli lattiapiiri piti täyttää uudelleen. Valitettavasti meidän tienoolta oli vedet poikki. Putkimiehet jättivät letkun paikoilleen, jotta sain täyttää järjestelmän, kun vedet tulivat takaisin.

Tänään aamulla ei talolla kuitenkaan ollut kuin se samat 13 astetta. Pumppu oli ok, paine oli laskenut vain hieman. Niinpä tarkastelin jakotukkeja hieman tarkemmin. Virtaukset näyttivät vieläkin nollaa, joten aloin rupeltaa virtausruuveja. Ja avot, kohina vain kävi, kun vesi lähti kiertämään! Olin talolla muutaman tunnin ja sillä aikaa lämpö nousi jo muutaman asteen kymmenyksen. Kun poikkesin talolla uudestaan illalla, oli lämpö "jo" 15 astetta. Eli ainakin toistaiseksi ongelma näyttäisi ratkaistulta.

Vielä tosin ihmetyttää, mihin ne paineet oikein katosivat. Tästäkin minulla on teoria, mutta pitää seurata tilannetta, ennen kuin lähtee asiaa sen enempää arvaamaan.

Virallisesti kuivaa

Aamulla sitten mitattiin kosteudet porarei'istä. Vastaava mestari kysyi arviotani kosteudesta. Epäilin noin 90 %:a. Niinpä yllätys oli melkoinen, kun kylpyhuoneen mittauspisteessä kosteus oli 82,8 %.

Kylpyhuone

Kodinhoitohuoneessa oli vieläkin kuivempaa, tulos 80,2 %. Se tarkoittaa, että meidän lattiat on jo nyt rakentamisohjeen rajan (85 %) alle, eli virallisen kannan mukaan päällystettävissä. Kuten lauantaina kirjoitin, olen rauhallisin mielin lattiasta, jos kosteudet ovat ~75 %, kun ne pinnoitetaan. Tämänpäiväisen tiedon mukaan tuo ei tule olemaan ongelma. Mestarin kanssa keskustelimme jo perjantaina, että lattian lämpöä voisi vähän nostaa, joten asetin tänään pumpulta lämmöt 20 asteesta 22 asteeseen.

Jännänä yksityiskohtana mainittakoon, että kylpyhuoneen lattiaa mitatessa mittarin tasaantumista odotellessa havaitsimme, että vaatehuoneen jakotukilla menovesi huiteli 40 asteessa. Kodinhoitohuoneessa lämmöt olivat matalammalla. Hetken kuluttua lämpötila tasaantui takaisin 20 asteen nurkille. En ole aiemmin huomannut moista, joskin olen vain satunnaisesti vilkuillut jakotukkesa, joissa kummassakin siis on meno- ja paluuputkelle lämpömittari.

Kodinhoitohuone

Sitten syösyin katolle ja askartelin kattopellit paikoilleen. Katto oli vähän liukas kosteuden takia, mutta silti tuo homma sujui ongelmitta.

Seuraavana oli vuorossa takapäädyn seinäpelti, jonka väkertäminen oli huomattavasti helpompaa kuin etupuolella. Kyllä nämä pitäisi vain harjoitella takapuolella ja tehdä sitten paremin etupuolelle :) Iltpäivällä alkoi tihuttamaan ja pitkästä aikaa sade katkaisi työnteon. Lopuksi vein vielä kuorman kaatopaikalle.

Nopeasti arvioituna ulkovuorin, räystäslautojen ja nurkkalautojen parissa menee vielä kolmisen päivää.

Talo lämpimäksi

Maalämpöpumppuasentajat olivat ahertaneet pumpun kimpussa viime torstain ja perjantain. Tänään he tulivat iltapäivällä käynnistämään pumpun. Ilmeisesti homma suijui ongelmitta, koska miehet poistuivat ilman napinaa ja teknisessä tilassa hyrisi maalampöpumppu vaimeaa hurinaa.

Pumppu ja IV-kone sulassa sovussa.

MLP on nyt kytketty jäähdytyksen kanavapatteria myöden. Aionastaan käyttövesipuoli puuttuu.

Vesimittari kytkettiin viime keskiviikkona.

Sisällä käy pieni lirinä, kun vesi kiertää lattialämmityksen jakotukeilla. En tiedä johuuko lirinä vajaatäytöstä vai kuuluuko se asiaan, mutta nyt pidän sitä merkkinä toiminnasta :)

Lattialmmitys toimii toistaiseksi käsikäytöllä. Sähkäri kytkee termostaatit myöhemmin.

Tasoitemiehet saivat urakkansa lauantaina valmiiksi. Tasaiselta näyttää!

Nurkista tuli todella komiat!

Seuraavaksi on tiedossa hiontaa. Tasoitekaveri suositteli 100 paperia.

Taloon on myös ilmestynyt puolet huopakatosta. En tiedä kuka se teki, mutta hinta oli täysin ruhjottu kroppa meikäläiselle. Jos olette joskus pesseet mattoja, tietänette mattomankelin. Mattomankelin läpi vedetystä tuntuu varmaan kutakuinkin tältä.

Joo, kuva on huono, mutta uhmaan järjen viimeistä hiventä ja tuuttaan sen silti tähän.

Eli kolmen päivän aikana naputtelin n. 120 neliötä pintahuopaa. Yhdestä 24 kg:n painoisesta paketista tulee 3 neliötä valmista pintaa. Niinpä nostelin katolle melkein tuhannen kiloa tavaraa :)

Aurinko nousee talon etupuolelta ja kattoi on korkea ja jyrkkä, joten aamulla kestää varsin pitkään, ennen kuin aurinko ehtii kuivaamaan kasteen työstämältäni lappeelta. Sitten aurnko kiertää koko päivän porottaen kuumimmillaan iltapäivällä suoraan lappeelle. Tuolloin bitumilaatta muuttuu todella pehmeäksi, eikä kestä kävelyä. Illalla viidestä eteenpäin on parasta työaikaa, kun auriko kääntyy naapurin puiden taakse.

Yritin etukäteen etsiä havainekuvia sopivista telineistä. Tuloksetta. Niinpä lapsukaiset laitan tähän jakoon oman näkemykseni siitä, miten suhteellisen jyrkän (1:2) katon huovan saa tehtyä järkevästi.

Appiukko jeesaili telinerunkojen kanssa. Hän suunnitteli erittäin napakat ja yksinkertaiset teline-elementit, joita tuettiin peräkkäin vinoreivoin seinustalle. Päälle todella leveää lankkua. Koska kattoasennuksesta jäi katevaneria, päätimme käyttää sitä, jotta saimme leveän kulkusillan ylös räystään tasalle. Näiden telineiden tekoon meni vajaa päivä.

Räystäspellit ja jokunen rivi pintahuopaa asentui paikoilleen todella helposti tuolta tasolta tehden. Sitten aloin tehdä kulkutukea lappeelle. Materiaalina puolentoistatuuman lauta. Pintahuopa on sen verran karheaa, että työn voisi saada tehtyä ilman aputelineitäkin, mutta telineet lappeella helpottivat työtä kummasti.

Menen potemaan ruhjottua ruumistani. Huomenna siirrämme Heikin kanssa telineet toiselle puolelle.

EDIT 28.8.2013: Tuli postaus ladottua vahingossa Merjan nimissä, vaikka itse olen syyllinen sekä tekemiseen että dokumentointiin. -Pekka 

Rakentajan joulu

Viime aikoina on tullut vikistyä jaksamisesta ja aikataulusta. Viikonlopusta alkaen allekirjoittaneen rakennuskarma otti kuitenkin uuden suunnan ja taas on touhua ja tohinaa. Näin se meni:

Perjantaina siis soittelin useammalle maaurakoitsijalle, joista useammat lupailivat kaivuuta vasta loka- marraskuulle. Yksi urakoitsijoista lupasi palata asiaan perjantaina illalla, mutta soittoa ei kuulunut. Lauantaina iltapäivällä hän kuitenkin soitti minulle ja kysyi, josko voisi käydä katsomassa työmaata. Tokihan se sopi. Aikamme työmaata ihmeteltyämme hän totesi, että hän soittelee tässä joskus.

Sunnuntaina aamulla Heikki soitti ja sanoi kuulleensa, että on työpäivä tontilla. Olin ajatellut käytä tekemässä vain loppusiisitimisen tasoiteurakkaa varten, mutta eihän sitä hanslankarista auta kieltäytyä. Niinpä rakentelimme rakennuksen pitkälle sivulle telineet kattohuova asentamista varten. Kun sitten illansuussa olin lopettelemassa hommia talolla, soitti maaurakoitisja ja kysyi, voisiko kaivuun hoitaa maanantaina. Ihan uskomatonta! Totta kai se sopi minulle ja niinpä hain uppopumpun tontille ja aloin tyhjätä alapihaa vedestä. Käytännössä koko ulkorakennuksen pohja alkoikin jo olla veden vallassa, eli talomme sijaitsi rantatontilla :) Pistin vielä tekstaria putkimiehelle, jolle pikainen aikataulu sopi mainiosti.

Yön hämärinä tunteina minulle valkeni, että ihan ehdottomasti yritän saada vastaavan mestarin vielä maanantaiaamuksi ihmettelemään sopivaa kaivuupaikkaa. Onneksi mestarilla oli aikaa ja niin sovimme tapaamisen kahdeksaksi.

Yön ja aamun aikana oli ehtinyt sataa taas sen verran paljon, että keväällä tehty kaivanto oli taas täyttynyt.

Pihalampi.

Vastaavan mestarin kanssa suunniteltiin sopiva kaivuupaikka vesilaitokselta saamaani vanhan liittymiskuvan ja viemärikaivon lähtösuunnan avulla. Mestari arvioi vielä kaivuusyvyyden kukkan viemärikaivon perusteella. Sitten vain kone käyntiin ja hyvin pian kaivannon pohjalla alkoi näkyä maa-ainesraja, joka ounasteli viemärin löytymistä. Kun kaivantoa levennettiin hieman tuli viemäri esille. Olimme ajatelleet, että etsimme ensin viemärin ja sen perusteella haetaan vesijohto (koska vanhan liittymiskuvan persuteella ei ollut mitenkään varmaa, että ne olisivat samassa kaivannossa). Kaivurin kaivaessa viemäriä paremmin esille havaitsi vastaava mestari myös mustan vesijohdon kaivannossa. Peli oli kertalaakista selvä! Soitto putkimiehelle ja aloimme kaivella putkia paremmin esille.

Keväällä kaivettiin hieman ohi. Tosin tuolloin olimmekin vielä siinä käsitysessä, että liittymä kaivetaan tien alle.

Homma sujui kaikkineen todella näppärästi ja työ oli valmis jo vähän yhdentoista jälkeen. Meidän tapauksessa kunnallistekniikkaan liittymisessä päästiin hieman helpommalla kuin Rautio.

Kaivanto valmiina peitettäväksi. 

Puoliltapäivin olinkin sitten jo kotona ja soitin vesilaitokselle tilatakseni mittarin. Työtilauksissa oli kuulemma väljää ja sain valita, minä päivänä mittari tullaan asentamaan. Tämä tapahtuu keskiviikkona, koska huomenna on pakko kipaista töissä. Sitten soitin mlp-asentajalle, joka sanoi, että he voisivat tulla aloittamaan pumpun asentamista jo tällä viikolla! Sähkärin vain pitäisi soitella heille, kun sähkötyöt on siinä hantissa, että asennus onnistuu. Tässä kohtaa aloin jo ihan tärinöissäni. Jösses, miä päivä! Tänään sujui kaikki! Niinpä illalla ostin vielä Casino-arvankin. Pakko oli kokeilla, josko tämän päivän onnella Veikkaus olisi kustantanut meidän talon. Oli se sentään jokin raja onnettarellakin :)

Iltapäivällä kiikutin vielä tasoitemiehille 200 ltraa vettä, koska he tarvinnevat vettä jo huomenna. Iltapäivällä saumojen nauhoitus olikin jo täydessä käynnissä. Illalla takkamuurari soitti ja kyseli, voisiko huomenna tulla viimeistelemään takan. Tasoitustyön vuoksi se ei kuitenkaan onnistu nyt.

Tänään oli hyvä päivä!

Liian teknistä?

Alkuviikosta sähkäri alkoi kysellä maalämpöpumpun tilannetta. Totesin, että eipä ole vielä kuulunut mitään, mutta pitäisi kyllä hiljalleen ilmestyä tontille. Keskiviikkona pumppu sitten putkahti paikalle ja torstaina oli vuorossa pumpun raahaaminen tekniseen tilaan.

Sepäs ei ollutkaan kaikkein helpoin homma. Pumpulla on painoa melkein 300 kiloa. Heikin ja Aten kanssa tuumailimme pumpun vieressä, kuinka saada raskas mötkäle liikkeelle. Eräs naapuri havaitsi ihmettelymme ja tuli tarjoamaan kantoapua :) Neljään mieheen tuo värkki sitten saatiin raahattua teknisen tilan ovelle ja siitä hivutettua ovesta sisään ja paikoilleen. Suuri kiitos naapurille, jota ilman pumppu olisi jäänyt vielä pihalle. 

Olimme vastaavan mestarin kanssa suunnitelleet sijoittaa pumpun etukannen IV-konetta päin. Pumpun takana oli kuitenkin kujetusraudat, joiden kanssa pumppu on reilusti yli 60 cm syvä. Niinpä ainakin toistaiseksi laitoin pumpun naama ovelle päin. Soitin Kotiloimun Lindströmmille ja kysyin pumpun takana olevien kuljetusrautojen tarpeellisuudesta kuljetuksen jälkeen. Raudat voi poistaa, joten siitä saa vähän lisää pelivaraa pumpun asemoitiin.

Kuvassa yllä näkyvä kansi avautuu saranoiden varassa hienosti alas, joten sekin vie tilaa niin, ettei kansi aukea, kuin kääntämällä kone kulmittain. Tosin jos alemman kannen ruuvit jättäisi pois, ylemmän kannen saranat saisi ruuvailtua irti, jos tulee vaikkapa huoltotarvetta. Oletusarvoisesti toivon, ettei tuonne koneen sisään tarvitse juuri kajota, mutta eihän sitä koskaan tiedä.

Sähkärin työmaa.

Havahduin viikolla, että mlp:n asennusta varten töllissä pitäisi varmaan olla vesi kytkettynä?! Olen tässä yrittänyt pitkäpinnaisesti odotella, että naapuri saisi toimettua kaivurin paikalle ja kytkennät saataisiin hoidettua. Vihdoin totesin, että nyt on pakko alkaa toimia itse (ja myöhässä tietysti). Soitin vesilaitokselle ja tilasin liittymiskohdan näytön tälle päivälle. Aamulla vesimies saapuikin paikalle ja näytti viemärille ja vesiputkelle linjan, jota myöten tie pitäisi katkoa. Kysyin kaverila, että eikö tontille mene vanhaa vesijohtoa ja viemäriä, kun olen kuullut juttua, että tontilla olleesta talosta olisi purettu vesimittari pois. Kaverilla välähti heti ja hän totesi, että totta tosiaan, hänhän kävi parisen vuotta sitten itse ruuvaamassa mittarin irti. Niinpä kysyin mahdollisuutta liittyä vanhoihin putkiin ja vesilaitoksen miehen mukaan se voisi olla hyvä ratkaisu. Hän poikkesi varikolla ja etsi vanhan liittymispiirusuksen. Hän oli myös kysynyt esimieheltään asiasta ja sain luvan käyttää vanhoja putkia. Ehtona tosin on, että tien alle jäävä vesijohto on minun vastuulani. Totta kai.

Seuraavaksi aloin soitella koneurakoitsijoille. Tarkoitus oli soittaa vain yhdelle, mutta nopeasti paljastui, että kaivurikuskeilla on kalenteri varsin piukassa. Lapsenmielisesti ajattelin, että saan kaivurin tontille elokuun puolella, mutta pahasti alkaa näyttää siltä, että liittymä saadaan kytkettyä aikaisintaan syyskuussa. Tosin maanantaina soitan vielä pari konemiestä läpi ja katsotaan sitten. Täytyy jo tässä kohtaa myöntää, että maalämpökaivon poraamisen jälkeen olen ryssinyt kaiken tekniseen tilaan liittyvän. Maalämpöpumppu olisi kannattanut tilata ainakin paria viikkoa aiemmin ja vesi- ja viemäriliittymä olisi kannattanut hoitaa tulille jo kesäkuussa. Nyt pumpun kytkentä siirtyy ikävästi eteenpäin ja se tarkoittaa auttamatta huonoa betonilaatan kuivumiselle...

Teknisen tilan täyttäminen aloitettu

Tänään meidän taloprojektssa saavutettiin jonkinlainen rajapyykki, kun RepAirin pojat kävivät asentamassa IV-koneen paikoilleen. IV-Kone haukkaa teknisestä tilasta valtaisan siivun. Kone on 90 cm leveä ja IV-asentajat halusivat kytkeä laitteen hyvälle huoltokorkeudelle. Alle tulee vesimittari, lattialämmityksen jakotukki ja oletettavasti jokunen metri vesijohtoa ristiin ja rastiin.

Edessä ylhäällä on kanavapatteri, jolla hoidetaan viilennys.

Taisin aiemmin mainita, että tiukkaa tekee. Toisaalta sähkökaapille on nyt käsittääkseni ihan hyvä paikka ja vastaavan mestarin kanssa katseltiin, että maalämpöpumppukin saataneen ihan hienosti asemoitua. Viime kädessä kaikki mahtuminen on tietysti kiinni asentajien ammattitaidosta (siinä heille haaste).

Sähköpääkeskuksen paikka.

Maalämpöpumpun paikka.

Lattian telasin kahteen kertaan Solmasterin EP 10 -epoksipinnoitteella. Ihan mukava levitellä ja kuivuu uudelleenkäsieltäväksi kahdeksassa tunnissa. Lopullinen kovettuminen kestää 3 - 7 päivää. Valitettavasti vain väliseinät on levytetty, joten ulkoseinien osalta joudun vielä sutimaan pienen noston myöhemmin.

Huomenna on siis ilmavuotomittaus. Vai onko se sittenkin tiiveysmittaus? Noh, huomenna selviää, onko talo tiivis vai löytyykö vuotoja.

Jäi muuten aiemmin bloggaamatta tuo lämpökaivon porauspaikka täyttöjen jäljiltä. Eli porausporukan jäljiltä näkyviin jäi vain syöttö- ja paluuputki tekniseen tilaan ja talon seinään pieni kyltti muistuttamaan kaivon paikasta.

Jos reiän poraaminen olisi jäänyt näkemättä, saattaisi kyynisemmälle rakentajalle herätä epäilys kaivon olemassaolosta :)

Peltiä ja porakaivoa

Olen vähän pitänyt vapaata rakentamisesta, koska oikea käsi alkoi oireilla ja ennakoida täyttä louhahtamista. Syyt ja seuraukset sen puolen on vielä osin selvittämättä, mutta kai se täytyy laittaa rasitusvamman piikkiin.

Vaan ei auta itku rakennustyömaalla. Jotta hommat etenee, kävin eilen mittomassa ikkunat, ovet ja osan kattoa pellitysten tilaamiseksi. Päätin tilata pellit KS-Pellistä, koska omat kokemukset kyseisestä firmasta ovat positiivisia. Tänään sitten ajelin Suinulaan ja vein taasen piirustukseni mittoineen peltisepälle. Kävimme läpi tilauksen ja samalla peltiseppä oikaisi väärän käsitykseni siitä, että yläkerran ikkunoiden kohdalla olevien seinällenostojen pellit tulisivat alus- ja pintahuovan väliin. Eli oikea tapa on laittaa pintahuopa alushuovan päälle ja nostaa huopaa seinää vasten. Pelti tulee päällimmäiseksi, jottei lumi ja jää pääse nostamaan pintahuopaa. Hyvä juttu, mutta se tarkoittaa sitä, että tässä pitää pian ryhtyä pintahuovan asennushommiin. Oikea käteni hihkuu onnesta :/

Eilen sain vahvistuksen, että tiiveysmittaus tehdään perjantaina. Kävin tänään jatkamassa läpivientien tiivistelyä. Enää jäi IV-koneen läpivienti tiivistämättä, eikä vähiten siksi, ettei kyseistä putkea ole vielä asennettu. Eilisen tiedon mukaan asentajat tulevat laittamaan IV-koneen paikoilleen torstaina iltapäivällä, jonka jälkeen saan tiivistettyä läpiviennin. Eli pitäisi ehtiä komeastikin perjantaiksi.

Tiivistelyjen jälkeen jatkoin teknisen tilan seinien tasoittelulla. Viimeiseksi putsasin teknisen tilan lattian ja vedin ensimmäisen kerroksen epoksipinnoitetta lattiaan. Olin aikeissa maalata teknisen tilan lattian betonimaalilla, mutta rautakauppias sai myytyä minulle epoksipinnoitteen. pitäisi tulla parempi - ja tietysti kalliimpi. Alle kolmessa neliössä se ei kuitenkaan tunnu, kun epoksipinnoite maksoi n. 60 euroa.

Tänään tömähti postin mukana myös maalämpökaivon porausraportti ja lasku. Raportin mukaan meillä on nyt 143 metriä syvä lämpökaivo, josta pintamaan osuus on 25 metriä. Teräsputkea meni 27 metriä. Muistan, kuulleeni monta kertaa, kuinka pintamaan poraaminen on niin kauhean kallista. Meillä kallio on aika syvällä, ja porauspakettiin kuului vain 9 metriä pintamaan porausta. Lopun 18 metrin poraaminen maksoi meille 1260 euroa ylimääräistä. Onko se sitten paljon vai vähän, riippuu tietysti näkökulmasta. Tuollaisen summan voi hassata helpostikin IV-koneeseen, tai vaikka vähän suunniteltua järeämpiin maatöihin. Toisaalta vaihtoehtona olisi ollut jättää maalämpökaivo poraamatta ja laittaa ilmavesilämpöpumppu, jolloin olisi säästynyt 5200 euroa. Epäilen, että käyttökustannuksen tuskin kuolettavat tuota erotusta ihan lähitulevaisuudessa - jos ollenkaan. Siksi asia on nähtävä niin, että maksoimme tuon summan käyttömukavuudesta, johon pitää laskea mukaan myös jäähdytysilmastointi. Ilmavesilämpöpumpun kanssa viilennys olisi pitänyt tehdä todennäköisesti erillisellä ilmalämpöpumpulla, jolloin ratkaisu olisi ollut tilakohtainen.

Eli, on mahdoton perustella ratkaisuamme suuntaan tai toiseen järkiperäisin (hinta-)argumentein. Varmaa on, että halvin ratkaisu tämä ei ollut. Täytyy toivoa, että ratkaisu on kuitenkin toimiva. Sen aika näyttää ja hyvin todennäköisesti raportoin siitä tällä samalla kanavalla.

Lämpökaivo

Tilasin maalämpökaivon porauksen viime perjantaina. Maanantaina iltäpäivällä Länsi-Suomen Porakaivo Oy:ltä soitettiin, että he voisivat tulla poraamaan vaikka heti. En ollut kaivanut syöttöputkia kunnolla esille, joten se ei sopinut. Oli puhetta, että poraus olisi torstaina. Eilen ei miehiä näkynyt. Tänään aamulla, kun kävin tapaamassa sähkäreitä tontilla seiskan maissa, oli tienvieressä astetta järeämpi iskuporakone.

Poistuin tontilta ja ajelin mökin kautta Tampereelle. Matkalla porari soitti ja kertoi, että poraaminen alkaa. En oikein kuullut kunnolla, mutta kuulin, että kaivoa pitää siirtää ja veden laskun kanssa tulee ongelmia, kun ympäristössä ei ole kunnollisia ojia. Porari kyllä totesi homman hoituvan, mutta minulle jäi sen verran epävarma olo, että soitin vastaavalle mestarille, josko hän olisi ehtinyt kipaista katsastamassa tilanteen. Koskapa mestari ei päässyt paikalle, olin vähän pelko hanurissa, että missä porataan ja miten.

Paluumatkalla hain Siirin mukaan ihmettelemään koneita. Onneksi porarit olivat siellä missä pitikin; kaivoa oli otettu noin metri talosta pois päin. Veden sijoitus oli edelleen ongelma, mutta poraus oli jo käynnissä. Katselimme Siirin kanssa, kun porarit laittoivat teräksistä suojaputkea maahan.

Kallio tuli vastaan 25 metrissä, ihan kuten pohjatutkimuksesta pääteltiinkin. Kaivolle oli mitoitettu aktiivisyvyyttä 125 metriä, joten olettaisin, että kavo porataan 150 metriin. Tämä selvinnee porausraportista. Kun lähdin talolta viiden maissa, jäviät porarit vielä hommiin. Nyt koetellaan naapurisopua...

Sähköjohtoja ja IV-kanavia

Tiistaina IV-asentajat kävivät katsastamassa työmaan. Asennus alkoi keskiviikkona. Muutamassa kohdassa olin rei'ittänyt kanavapaikat väärin, eli pitää vähän paikkailla höyrynsulkua. Muutoin asennus taisi sujua ihan hyvin, joskin urakoitsijoita hieman harmitti tehdä tuo työ yläkautta. Täytynee laittaa vastaava mestari tarkastamaan työn laatu.

Sauna IV-kanavat.

Perjantaina työ tuli valmiiksi. Vielä pitää tehdä tuloilmalle teknisen tilan seinään. Asentaja haluaa samalla asennusreissulla tulla asentamaan koneen paikoilleen ja eipä kai siitä haittaa ole. Pitää vaan tasoitella ja maalata teknisen tilan väliseinät sitä ennen.

Tiistaina sähkäri soitti aamupäivällä ja kyseli, voisiko työmalle tulla vetämään johtoja torstaina ja perjantaina. Kerroin, ettei kaikissa väliseinissä ole vielä levyä toisella puolella. Sähkärin mukaan tuo ei haitannut, joten sähkövetoja alettiin tehdä torstaina. Sain kuin sainkin levytettyä kaikki väliseinät toiselta puolelta ennen sitä. Suuri kiitos siitä kuuluu taas Atelle, joka jaksoi tehdä pitkän päivän tiistaina.

Työn edetessä kävi selväksi, ettei sähkökaappia voi sijoittaa sille kaavailtuun paikkaan. Onneksi se mahtuu kuitenkin tekniseen tilaan toiselle seinälle. Ahdasta tulee, mutta ehkä kaikki kuitenkin mahtuu alle kahteen ja puoleen neliöön. Viimeiseksi sovittelen itse keskuspölkkärin sinne, saa nähkä miten käy. Käytännössä teknisen tilan sovittelun tekee ongelmalliseksi se, että eri suunnittelijat sovittelevat sinne laitteitaan ilman, että tietävät toisistensa suunnitelmista mitään. Jos nyt aloittaisimme talosuunnittelun, laittasin taloon 10 neliön teknisen tilan, johon tulisi samalla varasto. Ei tarvitsisi tehdä erillistä ulkovarastoa jai kaikelle olisi tilaa.

Ahdasta tulee.

Sähkötyö eteni vauhdilla, mutta silti antenni- ja verkkojohdot sekä Oumannin kaapelit jäi vielä vetämättä. Sähkäreillä on vähän kiireitä, mutta he yrittävät kuitenkin käydä tekemässä nuo ensi viikon aikana.

Vessa. Johtonippu menee lattialämmityksen jakotukille.

Katkaisijaa yksi ristiin ja toinen poikittain. Lisänä pölynimurin rasia.

Telkkaripöydän taakse tulee "pari" pistorasiaa.

Keittiö ja vähän suurempi lihaleikkuri.

Keskiviikkona soitin putkimiehelle, että hän voisi käydä laittamassa hanakulmat paikoilleen jossain sopivassa välissä. Sopiva väli oli samainen keskiviikko ja sitä seuraava torstai. Nopeaa :) Nyt viemäri on kytketty katolle, samoin radon ja kaikki hanakulmat on paikoillaan. Se tarkoittaa, että putkimies käy seuraavan kerran asentamassa vesikalusteet! Ihan pimeetä. Okei, kunnallistekniikan kytkemisen jälkeen putkarin pitää käydä kytkemässä vesimittarilta putket jakotukille.

Torstaina jeesailin sähkäreitä, mutta eilen pääsin taas ulkovuorin kimppuun. Tulotakin syntyi taas vähäsen. Kun kävimme tänään kuvaamassa talolla, totesimme molemmat, kuinka sopusuhtainen ja nätti talosta tulee. Aloimme myös pohtia talon väriä uudestaan, koska tuo valkoinen väri näyttää sopivan taloon vallan mainiosti. Se sopii myös ympäristöön, joten uskin rakennusvalvontakaan siitä valittaisi. Tätä on onneksi aikaa pohdiskella sillä aikaa, kun talo muutoin valmistuu.

Pitkästä aikaa kuva vakipaikalta.

Eilen kävin naapurityömaalla kyselemässä vedensaantia, jos emme saa vesiliittymää valmiiksi ennen mlp-kaivon poraamista. Naapuri lupasi vettä, joten laitoin kaivon tilaukseen.

Seuraavan viikon tehtäviin kuuluu piipun asentaminen, kylppärin seinäkoolaukset ja teknisen tilan seinän rei'itys. Myös ulkovuoria olisi tehtävä ja osan väliseinistä voisi jo villoittaa ja lyödä kiinni. Viikko alkaa kuitenkin maanantaina rautakaupasta, kun pitää hakea telinettä ulkovuorin viimeistelyä varten. Ymmärsin viimein, että telineet on pakko ostaa, koska tarvitsen niitä ulkovuorin teossa, katon teossa ja ensi vuonna maalamisessa.