Takana nelisen vuotta asumista, mitä tekisimme toisin?

Nyt lienee käsillä tämän blogin viimeinen postaus. Itseäni jäi suunnittelu- ja rakennusvaiheessa harmittamaan blogit, jotka päättyivät muuttopäivään. Mitä sitten tapahtui? Talo tuli valmiiksi, mutta vastasiko se asukkaiden toiveita? Tuliko siitä hyvä koti?

Tämä postaus on ollut omassa mielessäni parisen vuotta. Välillä jo luulin, etten tätä kirjoita. Nyt syyskyisenä lauantaina puran turhautumistani tähän. Toivottavasti joku rakentelija vielä erehtyy tänne ja saa tästä ajatuksia omaan projektiinsa. Kertaanpa ensin lyhyesti meidän talomme historian ja sitten listaan tuohon huomioita tekemistämme valinnoista ja tilojen toimivuudesta. Toivottavasti tämä tapahtuu noin suunnilleen jäsennellysti.

Talo Talvituulikin lyhyt historia

Taloprojektimme sai alkunsa vuonna 2012, kun meillä molemmilla paloi käämi rivitaloyhtiömme elämään. Silloisen rivitalon pätkän piti olla meidän kotimme ainakin tyttöjen koulujen loppuun asti, mutta mitta tuli täyteen ennen kuin ensimmäinen pääsi koulutaipaleelleen. Päätimme myydä asunnon ja siirtyä väliaikaiseen kämppään pohtimaan tilannetta.

Ajatuksissa kyti oma talo. Omilla rajoilla, omilla seinillä. Aikataulun piti olla väljä, ei mitään kiireitä, katsellaan rauhassa. Kuitenkin vielä vanhan asunnon olessa myynnissä Merja havaitsi kunnan tonttitarjonnassa mukavalla paikalla neljä tonttia, jotka olivat myynnisä tarjouskaupalla. Lähtöhinta oli niin kova, ettemme kuitenkaan jättäneet tarjousta. Toisaalta meitä mietitytti myös kaavan vaatimus puolitoistakerroksiesta talosta. Tonteista meni kaupaksi vain yksi ja muut tulivat uudelleen myyntiin, edelleen tarjouskaupalla. Päätimme tarttua tilaisuuteen ja tehdä vain vähän pohjahintaa korkeamman tarjouksen. Vain yksi tonteista, kahden tien risteyksessä oleva, kiinnosti meitä. Siitä tuli meidän.

Ajattelimme rakentaa talon avaimet käteen -toimituksena. Erehdyin kysymään Talotekolta, josko he tarjoavat myös tällaisia toimituksia. Eivät tarjonneet, mutta Niinimäen Jukka sai meidät varsin nopeasti vakuutettua siitä, että talo kannattaa ostaa pakettina ja projektin johto pitää omassa lapasessa. Jukka autoi projektissa huimasti eteenpäin. Hänen kauttaan saimme projektillemme aivan loistavan vastaavan mestarin, Koivukankaan Timon. Jälkikäteen on helppo todeta, että nämä kaksi miestä takasivat taloprojektimme sujuvuuden.

Suunnitteluvaiheessa halumme rakentaa talo yksikerroksisena oli vastatuulessa kunnassa. Taloteko sai kuitenkin taiottua rakennusvalvontaa miellyttävän ratkaisun, joka oli meidänkin mielestämme alkuperäistä suunnitelmaa huomattavasti parempi. Talosta tuli aivan meidän näköisemme ja yläkertaan tuli varaus, jonne voi tarvittaessa laajentaa tilanteen niin vaatiessa.

Talvi 2012-13 tuntui pitkältä, etenkin kevätpuolella. Paljon oli pientä suunnitteluhommaa, luvan odottelua ja ennen kaikkea odotimme talven loppua, että kaivuri pääsisi hommiin. Maaliskuun lopussa kaivuri tuli tontille. Marraskuun lopussa, 8 kk myöhemmin muutimme uuteen kotiin. Tämä blogi kertoo yksityiskohtaisesti, mitä siinä välissä tapahtui, joten ei siitä sen enempää.

Vuosi 2014 oli eräänlainen hengähtämisvuosi, joka kului taloa maalatessa, autokatoksen pohjia tehden ja pihahommissa. Vuonna 2015 rakensin autokatoksen pitkästä tavarasta. Tuo oli varsin kiva projekti, joskin monta kertaa tuumin, että rakentaminen olisi pitänyt aikanaan aloittaa katoksesta, jotta tavarat olisi saanut hienosti suojaan. Vuonna 2016 sain kaiken siihen pisteeseen, että saimme pidettyä lopputarkastuksen ja rakennusaika päättyi virallisesti. Vuodelle 2017 jäi autokatoksen rimoituksen maalaaminen toiseen kertaan, mutta laiskuus iski, enkä saanut sitä hommaa tänä vuonna alkua pidemmälle. Ehkä ensi vuonna sitten.

Oliko taloprojektimme onnistunut?

Lyhyesti voi todeta, että projektimme onnistui. Olemme yhä naimisissa ja olemme asuneet talossa pidempään kuin yhdessäkään aikaisemmassa yhteisessä kodissa. Merjalla oli iso rooli siinä, ettei liittomme karahtanut kiville rakennusaikana. Ei ollut edes liki, koska Merja hoiti kotiaskareet, huolehti tytöistä, eikä missään kohtaa valittanut minulle rakennustyömaalla vietetystä ajasta. Rakennusaikana Merja oli töissä ja itse olin lomautettuna ja töissä osa-aikaisesti. Moni projektiamme seurannut kehui minua ahkeraksi rakentajaksi, mutta se ei olisi ollut mahdollista ilman Merjan tukea. Tässä saattoi auttaa se, että Merja päätti mitä tehdään ja minä yritin parhaani mukaan toteuttaa sitä. Tätä jokaisen rakennusprojektiin ryhtyvän pariskunnan kannattaisi pohtia etukäteen. Vuosi on todella lyhyt aika joustaa, mutta kyllä käy aika pitkäksi, jos pariskunnasta molemmat osapuolet eivät ole projektin hengessä mukana.

Sitten niitä luvattuja havaintoja talostamme. Pala palalta.

Tontti

Tontti on yksi suursyyllisitä sille, että saatamme homehtua näillä sijoilla pitkäänkin. Ajatuksissa toki kytee loputon rakentamisvimma ja sormet syyhyäisivät uudelle projektille. Mutta talomme on nyt niin loistavalla sijainnilla, ettei tästä voi oikein parantaa. Tontti on meille riittävän kokoinen, vaikka rakennusmassa täyttää ison osan sen pinta-alasta. Tontin suhteen emme tekisi mitään toisin.


Pohjaratkaisu

Ihastuimme Jetta-Talon talokirjassa olleeseen taloon niin pohjaratkaisultaan kuin ulkomuodoltaankin. Tuon pohjalta meille sorvattiin naksua pienempi pohja. Talo on tontilla oikeassa paikassa ja oikein päin. Pohja on toimiva. Meillä vietetään paljon aikaa olohuone-keittiö-akselilla. Olohuone on varsin kompakti, mutta ihan riittävän kokoinen. Huoneet on järkevästi ja toimivasti sijoiteltu. Pohjaratkaisussa ei ole häiritseviä tekijöitä eteistä lukuunottamatta.

Eteinen

Eteiseen liittyy yksi talon häiritsevimmistä piirteistä. Toiseen tyttöjen huoneista kuljetaan eteisen läpi ulko-oven vierestä. Talossa ei ole tuulikaappia, joten eteisessä on hiekkaa, etenkin syksyllä ja talvella. Tuulikaappi oli meidän tärkeiden asioiden listalla talosuunnittelussa, mutta se jäi pois. Tämä harmittaa nyt jälkikäteen kovasti. Eteinen toimisi sellaisenaan hyvin ilman tuulikaappiakin, jos yksi makuuhuone ei olisi ulko-oven vieressä. Eteinen saatiin visuaalisesti miellyttäväksi pienellä pintaremontilla ja eteisen kalusteilla.

Eteisestä tuli lopulta toimiva pienillä muutoksilla.

Makuuhuoneet

Vanhempien makuuhuone on riittävän iso, siitä olisi voinut jopa lohkaista palan pois. Huoneeseen mahtuisi pinnasänky komeasti, joskaan meille ei sellaista enää toivottavasti ole tulossa. Vaatehuoneen liukuoviratkaisu ei ole paras mahdollinen, koska ovet eivät liu'u seinän sisään, jää oviaukko varsin pieneksi. Tavallinen ovi olisi ollut käytössä näppärämpi.

Tyttöjen huoneet ovat siinä rajoilla koon puolesta. Lattiapinta-alaa on vähän rajallisesti. Siirin huoneeseen saatiin nyt lisätilaa laittamalla parvi huoneeseen. Säilytystilaa voisi olla enemmänkin. Korkea tuplakaappi ei riitä ihan kaikkeen, vaikka niin alun perin ajateltiin.

Työhuone on pohjaltaan ja kooltaan loistava ja toimiva.

Keittiö ja olohuone

Keittiö ja olohuone ovat talomme sydän. Ne muodostavat varsin toimivan kokonaisuuden. Jos jotain nyt muuttaisi, voisi olohuoneeseen lisätä ihan vähän kokoa. Olohuoneen ja saarekkeen isot ikkunat tuovat tilaan valoa. Näin siitä huolimatta, vaikka joku sisustusarkkitehti jossain lausuikin, että Suomessa ulkona on niin vähän valoa, ettei ikkunoita kannata sen takia tehdä isoiksi. Itse olen tästä toista mieltä. Meillä on yleisesti varsin vähän ehjiä seiniä, joten kalustejärjestyksiä ei juuri muutella, etenkään olohuoneessa.

Takka on mainio. Syksyisin ja talvella säätilan vaihtuessa lämmitysjärjestelmä reagoi muutoksiin vähän hitaasti. Tällöin lämmitän takkaa. Takan sijainti keskellä taloa on hyvä. Makuuhuoneiden ovet kun jättää auki, leviää lämpö niihinkin. Korvausilmaventtiiliratkaisu on toiminut hyvin.

Olohuone ja keittiö normitilanteessa. Feikkaamatta.

Keittiön säilytystilaa voisi olla vähän enemmän. Keittiön iso kiinteä saareke on todella mainio ja kovassa käytössä. Keittiön säilytysratkaisuissa vetolaatikot tuntuvat kaikkein parhaimmilta. Mikron sijoittaminen ylös omaan lokeroonsa tuntuu nyt hieman hölmöltä, kun Siirin pitäisi toisinaan lämmitellä mikrossa itsekseen jotain. Samasta syystä ruokalautaset olisi ollut hyvä saada alas vetolaatikoihin, jotta lasten olisi helppo saada lautaset käyttöön. Roskakaappi on vähän ahdas.

Keittiön alakaappien ja tasojen pintamateriaali on hanurista. Rosoinen pinta on vaikea pitää puhtaana. Komposiittialtaat sitävastoin pysyvät aika hyvin siisteinä. Kodinkoneista AEG:n tiskikone on ollut ihan suolesta melkein alusta asti. Pesutulos on huono, mutta luokaton ja jo neljän vuoden kohdalla mekanismit alkavat vedellä viimeisiään. Pakastin vetää itsensä jäähän aika herkästi, vaikka miten on olevinaan No frost-malli. Jääkaappi, liesi ja uuni ovat ok.

Keittiön tasojen ledinauhat ovat vaihtokunnossa. Vielä en ole saanut aikaiseksi askarrella uusia, jsokin ajatus on jo siitä, kuionka tilanne saadaan paremmaksi. Laitan kaappien alareunaan alumiinikourut  ja suojattujen nauhojen tilalle tavalliset avoimet nauhat, jolloin seuraavia tuskin tarvitsee vaihtaa neljän vuoden kuluttua. Toki ostin ledinauhat kokeillaan näitä nyt -periaatteella.

Sauna ja kylppäri

Sauna on turhan iso syvyyssuuntaan. Sauna on meillä aika vähän käytössä.  Tulikiven Sumu-kiukaan nimi paljastui käytössä. Siitä irtioaa todella kosteat ja sumuisat löyylyt, mutta lämpötila saunassa ei ole kovinkaan korkea. Toisaalta tämä on erityisesti Merjan mieleen. Itse olen alkanut kaipailla puukiuasta saunaan. Johtuu varmaan siitä, että kotisauna lämpiää tunnin ja mökillä puukiukaalla varustettu sauna on valmis vartissa.

Kylppäristäkin olisi voinut nipistää naksun pois. WC-pyttyä en missään nimessä enää sijoittaisi kylppäriin, vaan tekisin toisen erillisen vessan. Lukioaikana eräs vanha putkari toesi minulle, ettei kylppärissä kuulu tehdä tarpeitaan ja olen siitä nykyään samaa mieltä.

WC

Toimiva ja sopivan tilava. Ei ahdista, mutta ei ole liian isokaan. Vessaan unohtui laittaa lattiakaivo ja olin tästä rakennusvaiheessa harmissani. Ihan suotta, ei sitä mihinkään olisi tarvinnut.

Kodinhoitohuone

Riittävästi kaappeja. Pöytätilaakin on paljon, mutta saisi kai olla enemmänkin. Merja hoitaa pyykkäyksen, eikä ole valitellut muusta kuin pöytätilan vähyydestä joskus harvoin. Mietimme kura-allasta kodinhoitohuoneen ovelle, mutta eipä sitä olla kaipailtu.

Pintamateriaalit

Eteisessä ja olohuone-keittiö-akselilla laattaa lattiassa. En vaihtaisi pois. Laminaatit makuuhuoneissa. Olisin halunnut niiden tilalle laattaa, mutta Merja vastusteli. Ihan on hyvä näin, laatta voisi olla turhan "kova" materiaali etenkin lastenhuoneeseen.

Itselle on tullut kaipaus puupinnoista. Tähän taloon niitä ei silti saisi istumaan huonostikaan, joten se taitaa olla seuraavan projektin siemen?

Tekninen tila

Tämän tilan suunnitteluun ei käytetty lainkaan vaivaa ja aikaa ja sen huomaa. Suurimmat muutokset tekisin tänne. Tekniseen tilaan neliö lisää lattia-alaa olisi poikaa. Lisäksi kiinnittäisin huomiota erityisesti tilan äänieristykseen. Teknisen tilan sisäseinät tekisin tuplarungolla ja levyttäisin tilan sisäseinät kaksinkertaisella kipsilevyllä. Miksi? IV-koneen hurina kuuluu ikävästi saunaan. Pieni, mutta ärsyttävä piirre. Saunassa pitäisi olla hiljaista. Myös MLP:n ääniä voi kuulla makuuhuoneeseen illalla nukkumaan mennessä, mutta tähän on tottunut. Tällä havainnolla en silti ikinä sijoittaisi lämpöpumppua kodinhoitohuoneeseen.

Ulkorakenteet

Talon ulkomuoto on saanut yllättävän paljon varauksetonta kehua ja kiitosta. Olemme itsekin lopputulokseen yhä tyytyväisiä. Toisinaan kotiin kävellessä on ollut pakko pysähtyä tien varteen katselemaan ja ihastelemaan, kuinka hyvin talomme istuu ympäristöön. Me 1, maisema-arkkitehti 0.

Värit ja muoto istuvat omaan silmään vieläkin.

Polttopuut voisivat olla toisessa päässä jemmassa, eikä näin framilla.

Huopakatto on edelleen jees, mutta naapurin puolella rajalla olevat lehtikuuset roskaavat katon herkästi.

Ulkopuolelta en muuttaisi mitään. Ulkovuori kannatti maalata kahteen kertaan. Maalipinta näyttää uudelta. Naapurin talo maalattiin kertaalleen ja se alkaa jo huudella maalia pintaan.

Tekniset ratkaisut

Sähköä meillä kuluu noin 10 000 kWh vuodessa (käytämme paljon kuivausrumpua). LVI-tekniikan osalta kaikki on toiminut hienosti. Talon ilma on raikas. Maalämpöpumppu on toiminut moitteetta.

Tekniikan osalta tekisin vain pari pientä muutosta. Kylpyhuoneeseen olisi ollut syytä laittaa sähköinen termostaatti lattia-anturilla. Samoin kodinhoitohuoneeseen sähköinen termostaatti, mahdollisesti lattia-anturilla. Nöäiden tilojen lämpötilan säätö on todella säätämistä käsipelein. En tykkää. Lattialämmitysjärjestelmä on muuten toiminut hyvin. Työhuoneen termostaatti antoi kerran virheilmoituksen, joka kuittautui paneelin irrottamisella ja uudelleen kytkennällä.

Ilmanvaihdon yhteyteen asennettu viilennyspatteri toimii loistavasti. Talo on kesällä sopivan viileä, pitkilläkin hellejaksoilla, joista ei toki tänä ja viime vuonna ole ollut harmia muutenkaan.

Keskuspölynimurin letku on metrin liian lyhyt. Ääripäiden imurointi on vähän työlästä. Uusi letku maksaa niin suolaisesti, ettei kykene ostamaan. Seinärasioiden sijainnilla olisi voinut korjata tämän. Imurin letku makaa meillä aina lattialla, kun sitä ei jaksa kelata kaappiin. Eteisen kaappiin olisi ollut fiksua laittaa imuriletkulle tila, joskin meillä tuo kaappi on kokonaisuudessaan käytössä, eli ekstratilaa siinä ei ole. Muuten keskuspölynimuri on ollut kiva juttu.

Sähköissä tuli mentyä hyvin perinteisellä tyylillä, eikä kaduta. Tällä hetkellä kaipaan ainoastaan ulkovalojen automatisointia, joka sekin olisi tehtävissä hämäräanturilla ja ajastimella. En vain ole saanut aikaiseksi tilata sähkäriä paikalle.

Autokatos

Varaston kylmä osa pn vähän liian pieni ja lämpimällä puolella on vähän liikaa tilaa. Väliseinän paikka on siispä väärä, mutta tällä pärjää.

Eniten häiritsee katoksen avoin rakenne. Talvella lunta sataa viistoon autojen päälle. Nyt sijoittasin polttopuidensäilytyspaikan toiseen päähän, jolloin ainakin molemmat päädyt olisivat suljettu. Muutenkin tekisin katoksesta ihan vähän suljetumman. Tässä pitäisi tosin olla varovainen, sillä katos on näkökentässä. Muutoin pidän kyllä siitä, että katos ja talo suojaavat pihan sopivasti. Katoksessa voisi olla betonilattia autojen alla. Asvaltti olisi toinen vaihto.

Yläkertavaraus

Siellä se on, rakentamatta. Meidän nelihenkiselle perheellemme 120 m² on riittävästi. Välillä haaveilen yläkerran rakentamisesta. Tällöin Siirille saisi oman rauhallisen tilan sinne tai vaihtoehtoisesti voisi askarrella ison TV-tilan elokuvien katseluun. Tai sitten kokonaan avoimen tilan, jolloin olisi paljon vapaata tilaa tehdä vaikka ja mitä.

Rakentaisimmeko uudelleen?

Tämän talon, kyllä. Jotain muuta tämän jälkeen? On siitäkin ollut ilmoilla erilaisia heittoja. Talon sijainti, toimivuus ja tyttöjen kaveripiirit ovat isoin este uudelle projektille. Oma työtilannekaan ei ole niin otollinen kuin neljä vuotta sitten. Jyrkkä ehkä siispä.

Ehkä tapaamme vielä uusien projektien merkeissä, kiitos ja näkemiin!

Retkellä kotona

Tänään tyttöjen piti mennä mummulaan kyläilemään, jotta Merja pääsee talolle apulaiseksi. Mummu oli kuitenkin kovassa flunssassa, joten tytöt pääsivätkin kotiin retkelle.

Merjalla oli urakkalistalla siivoilua ja kylppärin kattopaneelien vahausta. Hain paneelit Orivedeltä Pekan puusta. Materiaali II-laadun 120 mm pyöreäreunainen kuusipaneeli. Paneelin pintaan tulee valkoinen saunavaha. Vahaus ei varsinaisesti ole paha homma, mutta onhan se aika työ levitelä paneeleja lattialle. Etenkin, kun tilan kanssa on vähän niin ja näin.

Etualalla kylppärin paneeleja.

Itse värkkäsin viimeiset laminaatit paikoilleen. Homma jäi eilen kesken vaatehuoneen verran, kun materiaali loppui hieman kesken. Hain eilen illalla pari pakettia halvempaa laminaattia vaatehuonetta varten ja samalla ostin Bauhausista peite- ja kattolistat.

Eilen alkoi myös tekniikkarintamalla taas tapahtua, kun putkimies ja sähkärit olivat paikalla. Putkimies kävi tänään tekemässä kytkennät loppuun ja niinpä meillä tulee vesi hanoista asti! Saamme tosin vasta kylmää vettä, koska maalämpöpumpulla oli taas joku tragedia menossa. Tällä kertaa pumppu herjasi keruupiirin viasta. Hieman ahdistavaa, mutta kai se joskus alkaa pelaamaan. Maalämpöön pätymisen syy oli kuitenkin laitteiston käyttövarmuus...

Sieltä sitä vettä tulee :) Nyt raksalla pääsee vihdoin veskiin!

Sähkärit saivat kojeiden ruuvailun alulle, mutta hommaa riittää vielä varmaan muutamalle päivälle.

Tänään viimeisenä hommana tapetoimme Merjan kanssa makuuhuoneen tehosteseinän.

Makkarin seinä on juuri sellainen kuin pitikin!

Tällä viikolla tuli yhtä ja toista valmiiksi. Laminaatit lattiaan, väliovet paikoilleen, vesikytkennät... Huomenissa jatketaan liukuovien asentamisella, paneloinnilla ja tapetoinnilla. No, en tiedä, mitä kaikkea ehditään. Mutta puuhaa riittää. Kahden viikon päästä vietämme ensimmäistä iltaa uudessa kodissa :)

Etenee, etenee

Tänään asenneltiin ensinnäisiä laminaatteja. Säteen ja Siirin huoneet alkavat olla muuttokuosissa. Kuuluisat listat vaan puuttuu, mutta niillä ei ole kiire, eihän? Laminaatin alle laitettiin Upofloorin Tuplexia. Siinä on samassa paketissa höyrynsulkumuovi ja askeläänieriste.

Siirin ovi. Välioviasennuksessakin harjoitus tekee tohtorin. Tänään ovet meni paikoilleen ihan "heittämälä".

Siirin kaapisto. Tässä on enemmän tilaa kuin tytöillä tällä hetkellä yhteensä.

Säteen ovi.

Säteen kaapisto. Tuonne mahtuisi aika monta Sädettä :)

Kodinhoitohuoneen vihreä laatta. Salaman takia tässä on värit vähän pielessä.

Eilen sain rykästyä vessan alaslaskun, kylppärin koolaukset ja vessan kalusteet paikoilleen. Valopeilitkin laitoin paikoilleen. Ajatuksena siis on, että sähkäri ja putkari voisi tulla hommiin ensi viikolla. Sähkäri jo ilmoittelikin viime torstaina olemassa olostaan, mutta putkarille soitan maanantaiaamuna.

Vessa.

Polarian allaskaappi näyttää istuvan ihan hyvin paikoilleen. Tuohon piti laittaa vain allas jalustalla, mutta vesijohtojen  takia (tulevat lattiasta) piti laittaa kaappi.

Menni lupautui tulla huomenna kaveriksi. Vuorossa työhuone ja makuuhuone.

Eikö tämä laatoittaminen ikinä lopu?!

En tiedä ollaanko maali- vai takasuoralla, mutta ei sitä ihan hirveästi ole jäljellä.

Vessan laattaa ei olekaan esitelty vielä. Så här.

On muuten sangen hanurista nuo kuvat. Väsyneenä vaan ei jaksa. Perjantai-iltana.

Valmista lattiaa

Keskiviikkona ja torstaina laatoitustyö jatkui. Kiinnitin ensin kokonaiset laatat ja leikoin lopuksi palaset. Ostin Biltemasta n. 50 €:n laattaleikkurin, joka osoittautui erittäin hyväksi hankinnaksi. Mano lupautui viikonlopuksi kaveriksi, joten yritin väen väkisin nykertää laatoituksen valmiiksi lauantaita varten. Yhdeltätoista oli pakko tunnustaa, että homma jää vähän kesken. Viidentoista tunnin työpäivä alkoi olla riittävästi.

Tytöt kävivät auttamassa isiä mittauspuuhissa. Siiri ihastui myös laattaleikkuriin.

Lauantaina Mano sitten tuli jeesimän ja vuorossa oli saumaus. Tosin saumat piti puhdistaa sitä ennen ja lattia oli imuroitava. Joku oli sotkenut laatoja saneerauslaastilla, joten nekin sotkut oli siivottava. Koska torstaina jäi muutama laatta kiinnittämättä, piti ne lätkiä paikalleen, eikä lattiaa voinut saumata kokonaan kerralla. Niinpä jätimme teisen suosiolla saumaamatta. Se puuha oli vuorossa tänään, kun rykäsin itse saumaten ja pesten. Saumauslaasti kuivuu aika nopeasti, joten työssä on pakko pitää melkoista tahtia. Hikihän siinä tulee. Työ on kuitenkin erittäin palkitsevaa, koska lopputuloksena on valmista lattiapintaa.

Laatassa on mukavasti elävyyttä. Laatan pinnassa on tosin vielä näissä kuvissa saumauslaastipölyä, joka pitää imuroia pois. Ei taida vaan meidän Electrolux tykätä siitä hommasta.

Eteisen saumat ovat vielä märkiä, joten väri on tummempi kuin olohuoneessa.

Laattoja jäi kaksi kokonaista kappaletta yli. Saneerauslaasti jouduin hakemaan pari säkkiä lisää, eli sitä meni yhteensä 7 säkkiä (Casco FloorFlex). Saumauslaasti riitti juuri sopivasti. Eli mitoitus meni nappiin. lopputulos miellyttää omaa silmää, joten työ lienee onnistunut. Merja voi heittää vaikka kommentin, jos on eri mieltä ;)

Laattamies

Tänään laattamies saapui paikalle (eli allekirjoittut suvaitsi aloitta laatoitustyön).

Olin etukäteen pähkäillyt mielessäni päälinjat laatoille. Poikittainen linja takan ja keittiön välisen seinän viereen ja pitkittäinen linja takan taakse. Så här:

lottoamisen voi taas jättää väliin, koska laattojen jako poikittaissuunnassa menee puolijaolla tasan. Samoin pitkittäislinja asettuu (ainakin testiladonnan mukaan) juuri tasan etuovelle. Eli käytännössä laattojen leikkaustarve on pienin mahdollinen.

Linjojen piirtelyn ja koeladonnan jälkeen ehdin kiinnittää muutaman laatankin, ennen kuin piti lähteä hakemaan tyttöjä päiväkodista.

Aamullap palaveerasimme vastaavan mestarin kanssa. Aiheena oli vesieristykset ja muutama muu pikku juttu. Palaveri oli taas kerran hyvä. Nyt tiedän, miten vessan ja kodinhoitohuoneen kynnykset kannattaa tehdä ja tulipa muutama muukin niksi selväksi. Noista kynnyksistä teen postauksen, koska kuulemma usein omakotitaloissa märkätilojen kynnykset tehdään väärin (siis jätetään tekemättä). Palaan tähän siis hieman myöhemmin.

Liian teknistä?

Alkuviikosta sähkäri alkoi kysellä maalämpöpumpun tilannetta. Totesin, että eipä ole vielä kuulunut mitään, mutta pitäisi kyllä hiljalleen ilmestyä tontille. Keskiviikkona pumppu sitten putkahti paikalle ja torstaina oli vuorossa pumpun raahaaminen tekniseen tilaan.

Sepäs ei ollutkaan kaikkein helpoin homma. Pumpulla on painoa melkein 300 kiloa. Heikin ja Aten kanssa tuumailimme pumpun vieressä, kuinka saada raskas mötkäle liikkeelle. Eräs naapuri havaitsi ihmettelymme ja tuli tarjoamaan kantoapua :) Neljään mieheen tuo värkki sitten saatiin raahattua teknisen tilan ovelle ja siitä hivutettua ovesta sisään ja paikoilleen. Suuri kiitos naapurille, jota ilman pumppu olisi jäänyt vielä pihalle. 

Olimme vastaavan mestarin kanssa suunnitelleet sijoittaa pumpun etukannen IV-konetta päin. Pumpun takana oli kuitenkin kujetusraudat, joiden kanssa pumppu on reilusti yli 60 cm syvä. Niinpä ainakin toistaiseksi laitoin pumpun naama ovelle päin. Soitin Kotiloimun Lindströmmille ja kysyin pumpun takana olevien kuljetusrautojen tarpeellisuudesta kuljetuksen jälkeen. Raudat voi poistaa, joten siitä saa vähän lisää pelivaraa pumpun asemoitiin.

Kuvassa yllä näkyvä kansi avautuu saranoiden varassa hienosti alas, joten sekin vie tilaa niin, ettei kansi aukea, kuin kääntämällä kone kulmittain. Tosin jos alemman kannen ruuvit jättäisi pois, ylemmän kannen saranat saisi ruuvailtua irti, jos tulee vaikkapa huoltotarvetta. Oletusarvoisesti toivon, ettei tuonne koneen sisään tarvitse juuri kajota, mutta eihän sitä koskaan tiedä.

Sähkärin työmaa.

Havahduin viikolla, että mlp:n asennusta varten töllissä pitäisi varmaan olla vesi kytkettynä?! Olen tässä yrittänyt pitkäpinnaisesti odotella, että naapuri saisi toimettua kaivurin paikalle ja kytkennät saataisiin hoidettua. Vihdoin totesin, että nyt on pakko alkaa toimia itse (ja myöhässä tietysti). Soitin vesilaitokselle ja tilasin liittymiskohdan näytön tälle päivälle. Aamulla vesimies saapuikin paikalle ja näytti viemärille ja vesiputkelle linjan, jota myöten tie pitäisi katkoa. Kysyin kaverila, että eikö tontille mene vanhaa vesijohtoa ja viemäriä, kun olen kuullut juttua, että tontilla olleesta talosta olisi purettu vesimittari pois. Kaverilla välähti heti ja hän totesi, että totta tosiaan, hänhän kävi parisen vuotta sitten itse ruuvaamassa mittarin irti. Niinpä kysyin mahdollisuutta liittyä vanhoihin putkiin ja vesilaitoksen miehen mukaan se voisi olla hyvä ratkaisu. Hän poikkesi varikolla ja etsi vanhan liittymispiirusuksen. Hän oli myös kysynyt esimieheltään asiasta ja sain luvan käyttää vanhoja putkia. Ehtona tosin on, että tien alle jäävä vesijohto on minun vastuulani. Totta kai.

Seuraavaksi aloin soitella koneurakoitsijoille. Tarkoitus oli soittaa vain yhdelle, mutta nopeasti paljastui, että kaivurikuskeilla on kalenteri varsin piukassa. Lapsenmielisesti ajattelin, että saan kaivurin tontille elokuun puolella, mutta pahasti alkaa näyttää siltä, että liittymä saadaan kytkettyä aikaisintaan syyskuussa. Tosin maanantaina soitan vielä pari konemiestä läpi ja katsotaan sitten. Täytyy jo tässä kohtaa myöntää, että maalämpökaivon poraamisen jälkeen olen ryssinyt kaiken tekniseen tilaan liittyvän. Maalämpöpumppu olisi kannattanut tilata ainakin paria viikkoa aiemmin ja vesi- ja viemäriliittymä olisi kannattanut hoitaa tulille jo kesäkuussa. Nyt pumpun kytkentä siirtyy ikävästi eteenpäin ja se tarkoittaa auttamatta huonoa betonilaatan kuivumiselle...

Peltiä ja porakaivoa

Olen vähän pitänyt vapaata rakentamisesta, koska oikea käsi alkoi oireilla ja ennakoida täyttä louhahtamista. Syyt ja seuraukset sen puolen on vielä osin selvittämättä, mutta kai se täytyy laittaa rasitusvamman piikkiin.

Vaan ei auta itku rakennustyömaalla. Jotta hommat etenee, kävin eilen mittomassa ikkunat, ovet ja osan kattoa pellitysten tilaamiseksi. Päätin tilata pellit KS-Pellistä, koska omat kokemukset kyseisestä firmasta ovat positiivisia. Tänään sitten ajelin Suinulaan ja vein taasen piirustukseni mittoineen peltisepälle. Kävimme läpi tilauksen ja samalla peltiseppä oikaisi väärän käsitykseni siitä, että yläkerran ikkunoiden kohdalla olevien seinällenostojen pellit tulisivat alus- ja pintahuovan väliin. Eli oikea tapa on laittaa pintahuopa alushuovan päälle ja nostaa huopaa seinää vasten. Pelti tulee päällimmäiseksi, jottei lumi ja jää pääse nostamaan pintahuopaa. Hyvä juttu, mutta se tarkoittaa sitä, että tässä pitää pian ryhtyä pintahuovan asennushommiin. Oikea käteni hihkuu onnesta :/

Eilen sain vahvistuksen, että tiiveysmittaus tehdään perjantaina. Kävin tänään jatkamassa läpivientien tiivistelyä. Enää jäi IV-koneen läpivienti tiivistämättä, eikä vähiten siksi, ettei kyseistä putkea ole vielä asennettu. Eilisen tiedon mukaan asentajat tulevat laittamaan IV-koneen paikoilleen torstaina iltapäivällä, jonka jälkeen saan tiivistettyä läpiviennin. Eli pitäisi ehtiä komeastikin perjantaiksi.

Tiivistelyjen jälkeen jatkoin teknisen tilan seinien tasoittelulla. Viimeiseksi putsasin teknisen tilan lattian ja vedin ensimmäisen kerroksen epoksipinnoitetta lattiaan. Olin aikeissa maalata teknisen tilan lattian betonimaalilla, mutta rautakauppias sai myytyä minulle epoksipinnoitteen. pitäisi tulla parempi - ja tietysti kalliimpi. Alle kolmessa neliössä se ei kuitenkaan tunnu, kun epoksipinnoite maksoi n. 60 euroa.

Tänään tömähti postin mukana myös maalämpökaivon porausraportti ja lasku. Raportin mukaan meillä on nyt 143 metriä syvä lämpökaivo, josta pintamaan osuus on 25 metriä. Teräsputkea meni 27 metriä. Muistan, kuulleeni monta kertaa, kuinka pintamaan poraaminen on niin kauhean kallista. Meillä kallio on aika syvällä, ja porauspakettiin kuului vain 9 metriä pintamaan porausta. Lopun 18 metrin poraaminen maksoi meille 1260 euroa ylimääräistä. Onko se sitten paljon vai vähän, riippuu tietysti näkökulmasta. Tuollaisen summan voi hassata helpostikin IV-koneeseen, tai vaikka vähän suunniteltua järeämpiin maatöihin. Toisaalta vaihtoehtona olisi ollut jättää maalämpökaivo poraamatta ja laittaa ilmavesilämpöpumppu, jolloin olisi säästynyt 5200 euroa. Epäilen, että käyttökustannuksen tuskin kuolettavat tuota erotusta ihan lähitulevaisuudessa - jos ollenkaan. Siksi asia on nähtävä niin, että maksoimme tuon summan käyttömukavuudesta, johon pitää laskea mukaan myös jäähdytysilmastointi. Ilmavesilämpöpumpun kanssa viilennys olisi pitänyt tehdä todennäköisesti erillisellä ilmalämpöpumpulla, jolloin ratkaisu olisi ollut tilakohtainen.

Eli, on mahdoton perustella ratkaisuamme suuntaan tai toiseen järkiperäisin (hinta-)argumentein. Varmaa on, että halvin ratkaisu tämä ei ollut. Täytyy toivoa, että ratkaisu on kuitenkin toimiva. Sen aika näyttää ja hyvin todennäköisesti raportoin siitä tällä samalla kanavalla.