Takana nelisen vuotta asumista, mitä tekisimme toisin?

Nyt lienee käsillä tämän blogin viimeinen postaus. Itseäni jäi suunnittelu- ja rakennusvaiheessa harmittamaan blogit, jotka päättyivät muuttopäivään. Mitä sitten tapahtui? Talo tuli valmiiksi, mutta vastasiko se asukkaiden toiveita? Tuliko siitä hyvä koti?

Tämä postaus on ollut omassa mielessäni parisen vuotta. Välillä jo luulin, etten tätä kirjoita. Nyt syyskyisenä lauantaina puran turhautumistani tähän. Toivottavasti joku rakentelija vielä erehtyy tänne ja saa tästä ajatuksia omaan projektiinsa. Kertaanpa ensin lyhyesti meidän talomme historian ja sitten listaan tuohon huomioita tekemistämme valinnoista ja tilojen toimivuudesta. Toivottavasti tämä tapahtuu noin suunnilleen jäsennellysti.

Talo Talvituulikin lyhyt historia

Taloprojektimme sai alkunsa vuonna 2012, kun meillä molemmilla paloi käämi rivitaloyhtiömme elämään. Silloisen rivitalon pätkän piti olla meidän kotimme ainakin tyttöjen koulujen loppuun asti, mutta mitta tuli täyteen ennen kuin ensimmäinen pääsi koulutaipaleelleen. Päätimme myydä asunnon ja siirtyä väliaikaiseen kämppään pohtimaan tilannetta.

Ajatuksissa kyti oma talo. Omilla rajoilla, omilla seinillä. Aikataulun piti olla väljä, ei mitään kiireitä, katsellaan rauhassa. Kuitenkin vielä vanhan asunnon olessa myynnissä Merja havaitsi kunnan tonttitarjonnassa mukavalla paikalla neljä tonttia, jotka olivat myynnisä tarjouskaupalla. Lähtöhinta oli niin kova, ettemme kuitenkaan jättäneet tarjousta. Toisaalta meitä mietitytti myös kaavan vaatimus puolitoistakerroksiesta talosta. Tonteista meni kaupaksi vain yksi ja muut tulivat uudelleen myyntiin, edelleen tarjouskaupalla. Päätimme tarttua tilaisuuteen ja tehdä vain vähän pohjahintaa korkeamman tarjouksen. Vain yksi tonteista, kahden tien risteyksessä oleva, kiinnosti meitä. Siitä tuli meidän.

Ajattelimme rakentaa talon avaimet käteen -toimituksena. Erehdyin kysymään Talotekolta, josko he tarjoavat myös tällaisia toimituksia. Eivät tarjonneet, mutta Niinimäen Jukka sai meidät varsin nopeasti vakuutettua siitä, että talo kannattaa ostaa pakettina ja projektin johto pitää omassa lapasessa. Jukka autoi projektissa huimasti eteenpäin. Hänen kauttaan saimme projektillemme aivan loistavan vastaavan mestarin, Koivukankaan Timon. Jälkikäteen on helppo todeta, että nämä kaksi miestä takasivat taloprojektimme sujuvuuden.

Suunnitteluvaiheessa halumme rakentaa talo yksikerroksisena oli vastatuulessa kunnassa. Taloteko sai kuitenkin taiottua rakennusvalvontaa miellyttävän ratkaisun, joka oli meidänkin mielestämme alkuperäistä suunnitelmaa huomattavasti parempi. Talosta tuli aivan meidän näköisemme ja yläkertaan tuli varaus, jonne voi tarvittaessa laajentaa tilanteen niin vaatiessa.

Talvi 2012-13 tuntui pitkältä, etenkin kevätpuolella. Paljon oli pientä suunnitteluhommaa, luvan odottelua ja ennen kaikkea odotimme talven loppua, että kaivuri pääsisi hommiin. Maaliskuun lopussa kaivuri tuli tontille. Marraskuun lopussa, 8 kk myöhemmin muutimme uuteen kotiin. Tämä blogi kertoo yksityiskohtaisesti, mitä siinä välissä tapahtui, joten ei siitä sen enempää.

Vuosi 2014 oli eräänlainen hengähtämisvuosi, joka kului taloa maalatessa, autokatoksen pohjia tehden ja pihahommissa. Vuonna 2015 rakensin autokatoksen pitkästä tavarasta. Tuo oli varsin kiva projekti, joskin monta kertaa tuumin, että rakentaminen olisi pitänyt aikanaan aloittaa katoksesta, jotta tavarat olisi saanut hienosti suojaan. Vuonna 2016 sain kaiken siihen pisteeseen, että saimme pidettyä lopputarkastuksen ja rakennusaika päättyi virallisesti. Vuodelle 2017 jäi autokatoksen rimoituksen maalaaminen toiseen kertaan, mutta laiskuus iski, enkä saanut sitä hommaa tänä vuonna alkua pidemmälle. Ehkä ensi vuonna sitten.

Oliko taloprojektimme onnistunut?

Lyhyesti voi todeta, että projektimme onnistui. Olemme yhä naimisissa ja olemme asuneet talossa pidempään kuin yhdessäkään aikaisemmassa yhteisessä kodissa. Merjalla oli iso rooli siinä, ettei liittomme karahtanut kiville rakennusaikana. Ei ollut edes liki, koska Merja hoiti kotiaskareet, huolehti tytöistä, eikä missään kohtaa valittanut minulle rakennustyömaalla vietetystä ajasta. Rakennusaikana Merja oli töissä ja itse olin lomautettuna ja töissä osa-aikaisesti. Moni projektiamme seurannut kehui minua ahkeraksi rakentajaksi, mutta se ei olisi ollut mahdollista ilman Merjan tukea. Tässä saattoi auttaa se, että Merja päätti mitä tehdään ja minä yritin parhaani mukaan toteuttaa sitä. Tätä jokaisen rakennusprojektiin ryhtyvän pariskunnan kannattaisi pohtia etukäteen. Vuosi on todella lyhyt aika joustaa, mutta kyllä käy aika pitkäksi, jos pariskunnasta molemmat osapuolet eivät ole projektin hengessä mukana.

Sitten niitä luvattuja havaintoja talostamme. Pala palalta.

Tontti

Tontti on yksi suursyyllisitä sille, että saatamme homehtua näillä sijoilla pitkäänkin. Ajatuksissa toki kytee loputon rakentamisvimma ja sormet syyhyäisivät uudelle projektille. Mutta talomme on nyt niin loistavalla sijainnilla, ettei tästä voi oikein parantaa. Tontti on meille riittävän kokoinen, vaikka rakennusmassa täyttää ison osan sen pinta-alasta. Tontin suhteen emme tekisi mitään toisin.


Pohjaratkaisu

Ihastuimme Jetta-Talon talokirjassa olleeseen taloon niin pohjaratkaisultaan kuin ulkomuodoltaankin. Tuon pohjalta meille sorvattiin naksua pienempi pohja. Talo on tontilla oikeassa paikassa ja oikein päin. Pohja on toimiva. Meillä vietetään paljon aikaa olohuone-keittiö-akselilla. Olohuone on varsin kompakti, mutta ihan riittävän kokoinen. Huoneet on järkevästi ja toimivasti sijoiteltu. Pohjaratkaisussa ei ole häiritseviä tekijöitä eteistä lukuunottamatta.

Eteinen

Eteiseen liittyy yksi talon häiritsevimmistä piirteistä. Toiseen tyttöjen huoneista kuljetaan eteisen läpi ulko-oven vierestä. Talossa ei ole tuulikaappia, joten eteisessä on hiekkaa, etenkin syksyllä ja talvella. Tuulikaappi oli meidän tärkeiden asioiden listalla talosuunnittelussa, mutta se jäi pois. Tämä harmittaa nyt jälkikäteen kovasti. Eteinen toimisi sellaisenaan hyvin ilman tuulikaappiakin, jos yksi makuuhuone ei olisi ulko-oven vieressä. Eteinen saatiin visuaalisesti miellyttäväksi pienellä pintaremontilla ja eteisen kalusteilla.

Eteisestä tuli lopulta toimiva pienillä muutoksilla.

Makuuhuoneet

Vanhempien makuuhuone on riittävän iso, siitä olisi voinut jopa lohkaista palan pois. Huoneeseen mahtuisi pinnasänky komeasti, joskaan meille ei sellaista enää toivottavasti ole tulossa. Vaatehuoneen liukuoviratkaisu ei ole paras mahdollinen, koska ovet eivät liu'u seinän sisään, jää oviaukko varsin pieneksi. Tavallinen ovi olisi ollut käytössä näppärämpi.

Tyttöjen huoneet ovat siinä rajoilla koon puolesta. Lattiapinta-alaa on vähän rajallisesti. Siirin huoneeseen saatiin nyt lisätilaa laittamalla parvi huoneeseen. Säilytystilaa voisi olla enemmänkin. Korkea tuplakaappi ei riitä ihan kaikkeen, vaikka niin alun perin ajateltiin.

Työhuone on pohjaltaan ja kooltaan loistava ja toimiva.

Keittiö ja olohuone

Keittiö ja olohuone ovat talomme sydän. Ne muodostavat varsin toimivan kokonaisuuden. Jos jotain nyt muuttaisi, voisi olohuoneeseen lisätä ihan vähän kokoa. Olohuoneen ja saarekkeen isot ikkunat tuovat tilaan valoa. Näin siitä huolimatta, vaikka joku sisustusarkkitehti jossain lausuikin, että Suomessa ulkona on niin vähän valoa, ettei ikkunoita kannata sen takia tehdä isoiksi. Itse olen tästä toista mieltä. Meillä on yleisesti varsin vähän ehjiä seiniä, joten kalustejärjestyksiä ei juuri muutella, etenkään olohuoneessa.

Takka on mainio. Syksyisin ja talvella säätilan vaihtuessa lämmitysjärjestelmä reagoi muutoksiin vähän hitaasti. Tällöin lämmitän takkaa. Takan sijainti keskellä taloa on hyvä. Makuuhuoneiden ovet kun jättää auki, leviää lämpö niihinkin. Korvausilmaventtiiliratkaisu on toiminut hyvin.

Olohuone ja keittiö normitilanteessa. Feikkaamatta.

Keittiön säilytystilaa voisi olla vähän enemmän. Keittiön iso kiinteä saareke on todella mainio ja kovassa käytössä. Keittiön säilytysratkaisuissa vetolaatikot tuntuvat kaikkein parhaimmilta. Mikron sijoittaminen ylös omaan lokeroonsa tuntuu nyt hieman hölmöltä, kun Siirin pitäisi toisinaan lämmitellä mikrossa itsekseen jotain. Samasta syystä ruokalautaset olisi ollut hyvä saada alas vetolaatikoihin, jotta lasten olisi helppo saada lautaset käyttöön. Roskakaappi on vähän ahdas.

Keittiön alakaappien ja tasojen pintamateriaali on hanurista. Rosoinen pinta on vaikea pitää puhtaana. Komposiittialtaat sitävastoin pysyvät aika hyvin siisteinä. Kodinkoneista AEG:n tiskikone on ollut ihan suolesta melkein alusta asti. Pesutulos on huono, mutta luokaton ja jo neljän vuoden kohdalla mekanismit alkavat vedellä viimeisiään. Pakastin vetää itsensä jäähän aika herkästi, vaikka miten on olevinaan No frost-malli. Jääkaappi, liesi ja uuni ovat ok.

Keittiön tasojen ledinauhat ovat vaihtokunnossa. Vielä en ole saanut aikaiseksi askarrella uusia, jsokin ajatus on jo siitä, kuionka tilanne saadaan paremmaksi. Laitan kaappien alareunaan alumiinikourut  ja suojattujen nauhojen tilalle tavalliset avoimet nauhat, jolloin seuraavia tuskin tarvitsee vaihtaa neljän vuoden kuluttua. Toki ostin ledinauhat kokeillaan näitä nyt -periaatteella.

Sauna ja kylppäri

Sauna on turhan iso syvyyssuuntaan. Sauna on meillä aika vähän käytössä.  Tulikiven Sumu-kiukaan nimi paljastui käytössä. Siitä irtioaa todella kosteat ja sumuisat löyylyt, mutta lämpötila saunassa ei ole kovinkaan korkea. Toisaalta tämä on erityisesti Merjan mieleen. Itse olen alkanut kaipailla puukiuasta saunaan. Johtuu varmaan siitä, että kotisauna lämpiää tunnin ja mökillä puukiukaalla varustettu sauna on valmis vartissa.

Kylppäristäkin olisi voinut nipistää naksun pois. WC-pyttyä en missään nimessä enää sijoittaisi kylppäriin, vaan tekisin toisen erillisen vessan. Lukioaikana eräs vanha putkari toesi minulle, ettei kylppärissä kuulu tehdä tarpeitaan ja olen siitä nykyään samaa mieltä.

WC

Toimiva ja sopivan tilava. Ei ahdista, mutta ei ole liian isokaan. Vessaan unohtui laittaa lattiakaivo ja olin tästä rakennusvaiheessa harmissani. Ihan suotta, ei sitä mihinkään olisi tarvinnut.

Kodinhoitohuone

Riittävästi kaappeja. Pöytätilaakin on paljon, mutta saisi kai olla enemmänkin. Merja hoitaa pyykkäyksen, eikä ole valitellut muusta kuin pöytätilan vähyydestä joskus harvoin. Mietimme kura-allasta kodinhoitohuoneen ovelle, mutta eipä sitä olla kaipailtu.

Pintamateriaalit

Eteisessä ja olohuone-keittiö-akselilla laattaa lattiassa. En vaihtaisi pois. Laminaatit makuuhuoneissa. Olisin halunnut niiden tilalle laattaa, mutta Merja vastusteli. Ihan on hyvä näin, laatta voisi olla turhan "kova" materiaali etenkin lastenhuoneeseen.

Itselle on tullut kaipaus puupinnoista. Tähän taloon niitä ei silti saisi istumaan huonostikaan, joten se taitaa olla seuraavan projektin siemen?

Tekninen tila

Tämän tilan suunnitteluun ei käytetty lainkaan vaivaa ja aikaa ja sen huomaa. Suurimmat muutokset tekisin tänne. Tekniseen tilaan neliö lisää lattia-alaa olisi poikaa. Lisäksi kiinnittäisin huomiota erityisesti tilan äänieristykseen. Teknisen tilan sisäseinät tekisin tuplarungolla ja levyttäisin tilan sisäseinät kaksinkertaisella kipsilevyllä. Miksi? IV-koneen hurina kuuluu ikävästi saunaan. Pieni, mutta ärsyttävä piirre. Saunassa pitäisi olla hiljaista. Myös MLP:n ääniä voi kuulla makuuhuoneeseen illalla nukkumaan mennessä, mutta tähän on tottunut. Tällä havainnolla en silti ikinä sijoittaisi lämpöpumppua kodinhoitohuoneeseen.

Ulkorakenteet

Talon ulkomuoto on saanut yllättävän paljon varauksetonta kehua ja kiitosta. Olemme itsekin lopputulokseen yhä tyytyväisiä. Toisinaan kotiin kävellessä on ollut pakko pysähtyä tien varteen katselemaan ja ihastelemaan, kuinka hyvin talomme istuu ympäristöön. Me 1, maisema-arkkitehti 0.

Värit ja muoto istuvat omaan silmään vieläkin.

Polttopuut voisivat olla toisessa päässä jemmassa, eikä näin framilla.

Huopakatto on edelleen jees, mutta naapurin puolella rajalla olevat lehtikuuset roskaavat katon herkästi.

Ulkopuolelta en muuttaisi mitään. Ulkovuori kannatti maalata kahteen kertaan. Maalipinta näyttää uudelta. Naapurin talo maalattiin kertaalleen ja se alkaa jo huudella maalia pintaan.

Tekniset ratkaisut

Sähköä meillä kuluu noin 10 000 kWh vuodessa (käytämme paljon kuivausrumpua). LVI-tekniikan osalta kaikki on toiminut hienosti. Talon ilma on raikas. Maalämpöpumppu on toiminut moitteetta.

Tekniikan osalta tekisin vain pari pientä muutosta. Kylpyhuoneeseen olisi ollut syytä laittaa sähköinen termostaatti lattia-anturilla. Samoin kodinhoitohuoneeseen sähköinen termostaatti, mahdollisesti lattia-anturilla. Nöäiden tilojen lämpötilan säätö on todella säätämistä käsipelein. En tykkää. Lattialämmitysjärjestelmä on muuten toiminut hyvin. Työhuoneen termostaatti antoi kerran virheilmoituksen, joka kuittautui paneelin irrottamisella ja uudelleen kytkennällä.

Ilmanvaihdon yhteyteen asennettu viilennyspatteri toimii loistavasti. Talo on kesällä sopivan viileä, pitkilläkin hellejaksoilla, joista ei toki tänä ja viime vuonna ole ollut harmia muutenkaan.

Keskuspölynimurin letku on metrin liian lyhyt. Ääripäiden imurointi on vähän työlästä. Uusi letku maksaa niin suolaisesti, ettei kykene ostamaan. Seinärasioiden sijainnilla olisi voinut korjata tämän. Imurin letku makaa meillä aina lattialla, kun sitä ei jaksa kelata kaappiin. Eteisen kaappiin olisi ollut fiksua laittaa imuriletkulle tila, joskin meillä tuo kaappi on kokonaisuudessaan käytössä, eli ekstratilaa siinä ei ole. Muuten keskuspölynimuri on ollut kiva juttu.

Sähköissä tuli mentyä hyvin perinteisellä tyylillä, eikä kaduta. Tällä hetkellä kaipaan ainoastaan ulkovalojen automatisointia, joka sekin olisi tehtävissä hämäräanturilla ja ajastimella. En vain ole saanut aikaiseksi tilata sähkäriä paikalle.

Autokatos

Varaston kylmä osa pn vähän liian pieni ja lämpimällä puolella on vähän liikaa tilaa. Väliseinän paikka on siispä väärä, mutta tällä pärjää.

Eniten häiritsee katoksen avoin rakenne. Talvella lunta sataa viistoon autojen päälle. Nyt sijoittasin polttopuidensäilytyspaikan toiseen päähän, jolloin ainakin molemmat päädyt olisivat suljettu. Muutenkin tekisin katoksesta ihan vähän suljetumman. Tässä pitäisi tosin olla varovainen, sillä katos on näkökentässä. Muutoin pidän kyllä siitä, että katos ja talo suojaavat pihan sopivasti. Katoksessa voisi olla betonilattia autojen alla. Asvaltti olisi toinen vaihto.

Yläkertavaraus

Siellä se on, rakentamatta. Meidän nelihenkiselle perheellemme 120 m² on riittävästi. Välillä haaveilen yläkerran rakentamisesta. Tällöin Siirille saisi oman rauhallisen tilan sinne tai vaihtoehtoisesti voisi askarrella ison TV-tilan elokuvien katseluun. Tai sitten kokonaan avoimen tilan, jolloin olisi paljon vapaata tilaa tehdä vaikka ja mitä.

Rakentaisimmeko uudelleen?

Tämän talon, kyllä. Jotain muuta tämän jälkeen? On siitäkin ollut ilmoilla erilaisia heittoja. Talon sijainti, toimivuus ja tyttöjen kaveripiirit ovat isoin este uudelle projektille. Oma työtilannekaan ei ole niin otollinen kuin neljä vuotta sitten. Jyrkkä ehkä siispä.

Ehkä tapaamme vielä uusien projektien merkeissä, kiitos ja näkemiin!

Takan korvausilma osa II

On jäänyt bloggaamatta takan korvausilmapähkälyn toinen osa, eli toteutus ja toiminta. Nyt on sopiva väli korjata tilanne, kun aiheesta tuli kyselyä.

Toteutimme takan korvausilman tulon seuraavasti. Olohuoneen seinälle 1 metrin korkeuteen takan läheisyyteen laitettiin korvausilmaventtiili seinälle takan läheisyyteen.

Takka ja orvausilmaventtiili. väimatka noin 1,5 metriä.

Takan korvausilmaventtiili.

Seinärunko on tuossa kohtaa 150 mm, joten seinän sisällä mahtuu kulkemaan tavallinen 110 mm viemäriputki, joka kääntyy jyrkällä mutkalla tuohon seinälle, jossa siis tuo 100 mm lautasventtiili. Viemäriputki menee lattiavalun läpi täyttöihin, jossa putki kulkee hieman viettäen ulos sokkelista. Putkessa on hyvä olla pieni kaato ulos, jotta jos putkeen joskus mahdollisesti muodostuu vettä, seei jää talon alle. Sokkelin ulkopuolella on tavallinen tuuletuspaalu.

Takan korvasuilman tuuletuspaalu.

Viime talvi oli aika leuto, mutta polttelin takassa valkeeta aina silloin tällöin. Lattialämmitys reagoi pienellä viiveellä säävaihtelujen aiheuttamiin ulkolämpötilaheilahteluihin, joten takalla on kiva tasailla kylmiä hetkiä. Ennen takan sytyttämistä venttiili auki ja hiilloksen kylmettyä venttiili kiinni. Hyvin on toiminut.

Mutta. Meillä oli koko talven talo hieman ylipaineinen, joten tuo ei ole vielä ollut todellisessa tulikokeessa. Tuo on kuitenkin niin helppo tehdä rakennusvaiheessa, että tekisin tuon aivan varmasti uudestaankin. Tekee korvasuilman takalle miten tahansa, kannattaa suunnittelussa mielestäni huomioida kaksi asiaa, jotka koskevat lähinnä venttiilin sijoittelua. Korvausiomaventtiilin olisi hyvä voida sulkea ja koko putki olisi hyvä voida puhdistaa.

Ensi talvena voin raportoida systeemin toimivuutta, kun talo on alipaineinen.

Valmis takka

Muurari kävi perjantaina viimeistelemässä takan. Lopputulos on mitä parhain.

Tänään polton ensimmäiset kapulat pesässä, joten takka on nyt virallisesti otettu myös käyttöön. Takan valmistuminen antoi peintä lisäpotkua omaankin tekemiseen. Kyllä se (talo) tästä valmistuu.

Toki talolla on tapahtunut muutakin. Sain oiottua kylppälin seinän.

Heikin kanssa asennettiin kaakelilujat seiniin. Nyt kylpyhuonekin eteni ihan mukavasti.

Samassa tohinassa hain puutavaraa alaslaskuja varten Byggmaxista, joka avasi ovensa Kangasalla tässä loppukesästä. Vielä heitin muutaman ajatuksen lauteiden muotoon sekä saunan valaistukseen ja niinpä sauna ja kylpyhuone odottelevat tällä hetkellä uretaanilevyjä seiniin ja kattoon.

Aloitin myös maalausurakan. Eteistä ja olohuonetta lukuun ottamatta kaikki tilat on nyt kokonaan pohjamaalattu. Samaisista tiloista on myös katot maalattuina. Vielä kahden pintamaalikerroksen jälkeenkin katot vaikuttivat hieman laikukkailta, joten vetelin varmuudeksi kolmannen kerroksen päälle. Enää en tihrustele kattoja sen enempää, vaan annan niiden olla sellaisia kuin niistä tuli. Seuraavaksi maalaan samaisten tilojen seinät valmiiksi, jotta tavarat voi siirrellä makuuhuoneisiin pois saunasta ja vessasta.

Tämän kaiken lisäksi olen paininut lämmityksen kanssa. Viime viikolla talossa oli järjestöin 13-14 astetta "lämmintä". Lopulta soitin Kotiloimun Lindströmmille ja yritimme pariin otteeseen säätää pumpun asetuksia. Tästä ei ollut kuitenkaan apua. Perjantaina tutkailin jakotukkeja hieman tarkemmin ja aloin ihmetellä, kun virtausmittarit näyttivät nollaa. Taas soitto Lindströmmille ja niin asiat alkoivat selvitä, muutaman mutkan kautta toki. Lattiassa ei tosiaan vaikuttanut olevan kiertoa laisinkaan. Onneksi pumppuasentajat ehtivät poiketa talolle samana päivänä. Heidän tullessa paikalle pumppukin jo herjaili matalasta paineesta, eli lattiapiiri piti täyttää uudelleen. Valitettavasti meidän tienoolta oli vedet poikki. Putkimiehet jättivät letkun paikoilleen, jotta sain täyttää järjestelmän, kun vedet tulivat takaisin.

Tänään aamulla ei talolla kuitenkaan ollut kuin se samat 13 astetta. Pumppu oli ok, paine oli laskenut vain hieman. Niinpä tarkastelin jakotukkeja hieman tarkemmin. Virtaukset näyttivät vieläkin nollaa, joten aloin rupeltaa virtausruuveja. Ja avot, kohina vain kävi, kun vesi lähti kiertämään! Olin talolla muutaman tunnin ja sillä aikaa lämpö nousi jo muutaman asteen kymmenyksen. Kun poikkesin talolla uudestaan illalla, oli lämpö "jo" 15 astetta. Eli ainakin toistaiseksi ongelma näyttäisi ratkaistulta.

Vielä tosin ihmetyttää, mihin ne paineet oikein katosivat. Tästäkin minulla on teoria, mutta pitää seurata tilannetta, ennen kuin lähtee asiaa sen enempää arvaamaan.

Takka saapui ja on asennettu

Viimeajat ollaan vietetty ahkerasti kesäresidenssillä, enkä ole jaksanut raahata konetta mukaan. Koitetaanpa nyt purkaa tästä aiheutunutta bloggaussumaa.

Takka saapui 1.7.. Samana iltana kannoimme kivet sisälle ja valmstelimme takkamuurausta, joka oli sovittu tiistaille. Hieman aiheutti päänvaivaa Tulikiven sekavanoloinen kuva kivien oikeista paikoista. Päättelimme kuitenkin, että on tärkeintä, että kivet on jossain järjestyksessä ja kohtuullisen lähellä muurauspaikkaa.

Takka kannettuna sisälle.

Kun tiistaiaamuna tulin työmaalle, muurari olikin jo täydessä vauhdissa. Yritin pysyä pois jaloista, mutta puoliltapäivin kävin räpsäämässä kuvan muotoutuvasta takasta. Muurarin mielestä keskeneräistä työtä ei sitten sovi arvostella :) Ei arvostella muurausta, mutta arvostellaan takan kokoa. Takka on nimittäin juuri oikean kokoinen tuohon paikalle, korkeus ja leveys osuivat ihan nappiin. Hyvä me!

Päivän päätteeksi takka olikin sitten jo pinnoitettu. Vain saumaus ja luukut puuttuvat.

Takka muurattuna. Saumausta odotellessa.

Nyt vain odottelemme, että muurari käy viimeistelemässä takan. Jos tässä kohtaa voi kuitenkin todeta, että takkavalintamme osui ihan täysin nappiin!

Lisää kuvia luonnollisesti, jahka takka on täysin valmis.

Hiljaisuudessa hyvää tulee?

Viikossa on ainakin ollut tapahtuvinaan yhtä ja toista. Eteisen toinen seinä on levytetty. Säteen huoneen kohdalla oleva porrasvarauksen aukko tuli täytettyä 98 mm  mitallistetusta puusta tehdyllä rungolla. Kylppärin metallirankaseinien alajuoksut on kiinnitetty. Kylppärin ja teknisen tilan välisen seinän juoksua kiinnitettäessä havaitsin, että kaapelikanavan hukkuneeksi luulemani vetolanka löytyi metrin päästä putke sisältä. Hyvä niin, olisi muutoin ollut hirveä työ koittaa kiskoa vetolankaa putkeen.

Saimme keskiviikkona hankittua kaakelilujat Bauhausista. Lopulta noiden kanssa ei olisi ollut niin kiire, koska levytän väliseinät kuivien tilojen puolelta ensin.

Eteisen seiniä levytettynä. Khh:n kaapeille tehty tuet. Latan vieressä näkyy himmeällä takan paikka.

Keittiönurkkaus alkaa muotoutua.

Keskiviikkona aloittelin kattoläpivientien kanssa. Katto on ikävän jyrkkä ja talo korkea. Valjaiden kanssa työskentely sujui kohtuullisen mukavasti. Turvaköyden kiinnityspisteen täytyy vaan olla melkein kohtisuoraan harjalta työskentelypisteeseen. Jos kiinnityspiste on sivussa, alkaa köysi vetää ja työskentely käy hankalaksi.

Liesikuvun kattoläpivienti.

Tänään sain viimeisenkin läpivienneistä tehtyä. Noh, piippu pitää toki vielä puhkoa katolle :) Tänään myös puhkoin reikiä katon höyrysulkuun IV-kanavia varten.

Eilen lisäilin ruuveja kipsileveyihin ja tein kiintokalusteita ja hanakulmia varten tukia seiniin.

Tontille on myös ropissut yhtä ja toista tavaraa. Keskuspölynimuri tuli alkuviikolla ja piippu viime perjantaina. Imuri on Beam SC 335. Tuon valinnan ratkaisi hinta. Allaway ja Puzer olisivat olleet kalliimpia.

Piipun juuripelti.

Keskuspölynimurin ja piipun osia. Toivottavasti eivät sekotu keskenään :)

Kiitolinjalta soitettiin perjantaina, että takka tulee maanantaina. Kivet pitää kantaa heti sisälle, koska muurari tulee tiistaina! Vähän tuo takan toimitus on myöhässä, ilmoitettu toimitusaika oli 26. päivä. Toivottavasti kyydissä on kaikki osat ja kaikki on ehjää.

Vastaavan mestarin kanssa oli tiistaina juttua aikatauluista. Laatta ei kuivu näin kosteaan aikaan huonostikaan. Siksi onkin tärkeää saada lattiiaan lämmöt päälle ja kuivatus sisälle. MLP:n kaivoin poraamista varten tarvitaan vettä, joten kyselin naapureilta halukkuutta kaivella nyt samalla. Molemmille naapureille tuo sopi, mutta aikataulu on vielä avoin, koska alueen kiertotie on nyt poikki. Jahka saan vesiasian ratkaistua tavalla tai toisella, voin varata porausajan ja silläkin rintamalla homma menisi eteenpäin.

Takan korvausilma

Tässä on viime päivät pohdiskeltu takan korvausilmaa. Kyllä, iv-koneeseen on tulossa takkakytkin. On nähty parikin esimerkkiä ihan vastikään valmistuneista taloista, joissa takan sytyttäminen on kuitenkin työn ja tuskan takana. Niinpä emme halua rakentaa taloa, jossa takka ei sitten pelitäkään.

Olemme siis päättäneet, että takalle tehdään korvausilmaventtiili. Hyvä. Mutta miten se toteutetaan? Se onkin hankalampi kysymys. Ei vähiten siksi, että hyvin monet tahot ovat lähtökohtaisesti sitä mieltä, ettei takalle tarvita korvausilmaventtiiliä. LVI-suunnittelijamme totesi aloituspalaverissa, että he Vesitaidolla suosittelevat aina korvausilmaventtiiliä takalle. Suunnittelijan ehdotus oli laittaa lautasventtiili lattialle ja ulos Ross-tuuletuspaalu. Varmaan ihan toimiva ratkaisu, mutta siinä on estetiikka paiskattu romukoppaan.

Niinpä laitoin takan myyneen Oriveden Värin kautta asiasta kyselyä Tulikivelle. Oriveden Värin Harri olikin sitten jutellut asiasta monen eri tahon kanssa. Lopputulemana hänellä oli useampi ehdotus, miten asian voisi hoitaa:

• Ei laiteta ollenkaan korvausilmaventtiiliä. Takkaa sytytettäessä avataan ikkuna.
• Takan alle laitetaan Tulikiven korvausilmalaatikko. Tällöin ilma johdetaan ulkoa suoraan takan alle. Ongelmana on, että systeemissä ei ole sulkuventtiiliä. Koska hormipelti on kiinni-asennossakin aina hieman auki, kävisi tällä järjestelmällä piipussa aina veto. Lisäksi tuloilma on pakkasella kovin kylmää. Järjeselmän huoltaminenkin on kovin hankalaa. EDIT 21.7.2015: Tulikiven korvausilmaventtiilinkin saa suljettua, lisätietoa Tulikiven sivuilla: http://www.tulikivi.fi/tuotteet/Korvausilmasarjat 
• Laitetaan korvausilmaventtiili kattoon.
• Laitetaan korvausilmaventtiili seinälle takan läheisyyteen.

Harri itse ehdotti näistä viimeistä vaihtoehtoa. Venttiili laitettaisiin seinälle 1-1,5 metrin korkeudelle. Tällaisen venttiilin voi sulkea, huoltaa ja tuloilma ehtii lämmetä hieman ennen takalle menoa. Tämä vaikutti myös omasta mielestäni järkevimmältä ratkaisulta, joten luulen, että teemme näin. Kerron sitten toteutuksesta ja toiminnasta joskus, kun olemme päässeet niin pitkälle.

EDIT 21.7.2015: Tässä yhteydessä jäi mainitsematta, että tuloilmaputkea rakennettaessa on syytä huomioida veden kondensoituminen kylmille pinnoille. Esimerkiksi seinärakeniden sisälle jääviltä osin putki tulisi eristää.

Takapakkia olan takaa

Niin tuli kehuttua, että lupa pitäisi heltiä helposti. Tiistaina pääsuunnittelija lähetti sähköpostia, että kaavoitusarkkitehti ei puolla hakemusta ja rakennustarkastaja ei siten anna lupaa. Talo kun ei ole kaavan mukainen I 2/3. Olen sanaton. Juuri tämän välttämiseksi kysyin asiaa alussa rakennustarkastajalta ja näytimme suunnitelmia tarkastajalle kahteen otteeseen ennen luvan hakemista. Maanantaina pitää mennä palaveeraamaan kaavoitusarkkitehdin, rakennustarkastajan ja pääsuunnittelijan kanssa...

Paljoa paremmin ei mene pankkirintamalla. Tai mennyt vielä maanataina. Talotekon ensimmäinen lasku erääntyi viime perjantaina ja Kangasalan Säästöpankista ei sitten saatu lainapapereita kuntoon siihen mennessä. Onneksi meillä oli puskuria sen verran, että saimme laskun hoidettua. Tuskin olisivat Talotekolla hirveästi innostuneet, jos olisimme jättäneet maksamatta. Minulle soitettiin pankista maanataina iltapäivällä, että pitäisi mennä kirjoittamaan nimiä lainapapreihin, kun meillä kuulemma on erääntymässä joku talolasku. Näin päättyi pankkisuhteemme Kangasalan Aito Säästöpankin kanssa. Palvelun tasossa ei muutenkaan ole viime akoina kehumisen sijaa ollut, mutta jätetään suurempi vuodatus tekemättä.

Onko talohankkeemme siis ilman rahoitusta? Onneksi ei ole. Merja soitti Oriveden Osuuspankkiin viime perjantaina, kun homma oli jo selvästi mennyt puihin Säästöpankissa. Saimme ajan lainaneuvotteluihin samalle iltapäivälle ja saimme lainatarjouksen vielä samana iltana. Maanantaina saimme asian sovittua loppuun puhelimessa ja sähköpostilla ja eilen keskiviikkona kävimme allekirjoittamassa lainapaperit ja sopimassa pankkiasioiden siirtämisestä Oriveden Osuuspankille. Koko homma tuli hoidettua alle viikossa, kun Säästöpankissa asiaa vatvottiin syksystä alkaen. Suuri kiitos ja kumarrus vielä Oriveden suuntaan! Osoititte, että jossain sentään vielä oikeasti palvellaan asiakasta.

Jottei bloggaus menisi täydeksi itkemiseksi, kerron vielä eilisestä käynnistämme Oriveden Värissä. Kävimme sopimassa takan tilaamisesta. Lopulta meille siis tulee Kermansaven Kaltio grafiitin harmaana.

Hieman salaa haaveilin mustasta takasta (niin taisi Merjakin), mutta ajattelin, että se on liian hallitseva. Keittiöön tulee mustat alakaapit, joten ajattelin, että se voisi olla liikaa. Oriveden Värin Harri Tuomaala kuitenkin ehdotti grafiitin harmaata takkaa, koska se toisi yhtenäisen ilmeen olohuone-keittiö -akselille. Lisäksi hän ehdotti jotain voimakkaan väristä, mutta hillityn kuosista, tapettia olohuoneen työhuoneenvastaiselle seinälle. Lattiat tulevat vaaleiksi ja muut seinä valkoisiksi, joten kokonaisuus pysyy hallinnassa. Tilasta tulee kyllä hieno ja aivan varmasti meidän näköisemme! (Jos siis kunta vaan antaa luvan rakentaa sen, toim. huom.)

Harri esitteli meille laattoja ja lattiamateriaaleja, jotta voimme pohtia, mikä olisi meidän juttumme. Harri pääsi kyllä hienosti heti kärryille meidän maustamme, joten palaveri oli erittäin innostava. Mutta jauhetaan sisustuksesta lisää myöhemmin. Nyt pitää keskittyä lupa-asiaan ja toivottavasti saamme sen vielä jotenkin sovittua. Tulee iso itku, jos talon suunnittelu palautuu nollapisteeseen. Rehellisesti sanottuna en juuri nyt jaksaisi koko rulianssia alusta alkaen uudestaan.

Takkakaupoilla

Kävin Säteen kanssa joulukuun puolella katselemassa takkoja. Kävimme Tampereen Tulikivi/Kermansavi -studiossa ja Uuniseppien myymälässä. Molemmissa oli ok palvelu ja sain myyjän kanssa katsottua kriteerejä vastaavat takat, joista sain tarjoukset sähköpostiin. Uuniseppien myyjällä kesti tarjouksen laatimisessa pari päivää pidempään kuin mitä hän sanoi myymälässä, Tulikivi/Kermansaven myyjä oli lähettänyt tarjoukset jo sillä aikaa, kun vasta olin Säteen kanssa matkalla kotiin.

Tarjoukset tuntuivat hurjilta, takkojen hinnat olivat 5 800 - 6 000 euroa. Meillä takka edustaa varalämmön lähdettä ja ihan kivaa sisustuselementtiä, mutta tunnelmanluojana sen merkitys ei ole kovin suuri - mökillä tunnelma on kuitenkin ihan erilainen ja kun mökille on matkaa kolmisen kilometriä, tuntuu hassulta panostaa tunnelma-asioihin kotona. Pekka vastaa budjetista ja kiristeli hampaitaan takkojen hinnalle. Hän lähetti vielä parista lisämallista tarjouspyynnöt ja Tulikivelta tuli tarjous nopeasti, mutta Uuniseppien myyjä ei ole palannut asiaan ollenkaan. Tällä perusteella totesimme, että Uunisepät voidaan unohtaa tältä erää. Mikäli ei ole tarvetta tehdä tarjousta, ei meillä ole tarvetta tehdä heidän kanssaan kauppoja. Tulikiven toinen vaihtoehtoinen takka ei juuri poikennut hinnaltaan aiemmasta takasta.

Meidän takkavalinnan kriteerinä on ollut se, että takan pitäisi olla kaakelinen ja tyyliltään meille sopiva. Hintojen selvitessä aloimme epätoivoisesti jo miettiä, että pitäisi ottaa muurari muuraamaan takka ja toivottavasti löytyisi sellainen kaveri, joka osaisi laatoittaa takan. Emme ehtineet tehdä asian suhteen vielä mitään, kun havaitsin töissä paikallislehdessä Oriveden Värin takkapäivien mainoksen. Pikaisesti ruokatunnilla kävin jättämässä Tulikiven studiolta saadun tarjouksen Oriveden Väriin. Valitettavasti omistaja ei ollut paikalla, mutta asiaan luvattiin palata. Tämä siis tapahtui torstaina. Perjantaiaamuna olin jo saanut tarjouksen sähköpostiini ja kauppias soitti vielä perään. Maanantaina avasin työsähköpostin ja olin saanut vielä uuden sähköpostin, jossa kauppias oli tarkentanut edelleen tarjoustaan.

Takka-asian suhteen siis on päädytty lopputulokseen, jossa meille tulee Tulikiven Kaltio-takkauuni. Oriveden Värin kauppiaan kanssa on saatu nipistettyä aiemmin saaduista tarjouksista pois noin 400 euroa ja lisukkeena on tulossa vielä eduslasi kaupan päälle. Sovimme kahden viikon päähän palaverin, jossa hiotaan kaupat loppuun. Samassa yhteydessä tehdään tilaus piipusta. Emme ole vielä päättäneet, tuleeko taloon peltinen vai harkkopiippu - se riippuu pitkälti hinnasta. Lisäksi palaverissa tutustutaan pintamateriaalivaihtoehtoihin, joita kaupassa on tarjolla. Palvelu on tähän asti ollut loistavaa ja asiantuntevaa. Mikäli hintataso pysyy kohtuullisena, tulemme käyttämään kauppaa myös pintamateriaalihankinnoissa.

Tarkastussarjoista lupakuviksi

Kulunut viikko on ollut ihan karsea. Viime kesänä myymämme asunnon kanssa on tullut pieniä ongelmia, joiden selvittely ei ole niin mukavaa. Viikon mörköilyn jälkeen näyttää kuitenkin siltä, että asia saadaan ratkaistua tavalla tai toisella, joten maailmanloppu jääkin tulematta.

Viime perjantaina saimme Talotekolta tarkastussarjat, joita piti pähkiä mestarin kanssa. Sovimme, että annamme palautteen kuvista tämän viikon aikana. Samalla iski pieni paniikki rahoituksen suhteen. Rakennuslainasta oli alustavasti sovittu jo tontin hankinnan yhteydessä (pankki ei olettanut, että telttailemme tontillamme). Olisin tuolloin halunnut selvittää pankin asettamat rajat budjetille, mutta se ei oikein kunnolla onnistunut. Niinpä koko ajan suunnitellessa on ollut pieni peikko takaraivossa, kun ei ole ollut täyttä varmuutta rahoituksesta. Lähetin budjetin ja rahoitussuunnitelman pankkiin joulukuun lopulla, mutta pankista ei alkanut kuulua mitään. Lupakuvien valmistuttua erääntyy ensimmäinen osa talopaketista, joten asia alkoi olla varsin akuutti. Merjan kyseltyä asiaa maanantaina ja itse vielä tänään soitettuani pankkiin saimme lopulta "luvan" jatkaa suunnittelua eteenpäin. Kaikki oli siis kiinni siitä, ettei pankissa vain oltu ehditty katsella meidän papereita läpi.

Kirjoittelin tämän tähän huomioksi taloa suunnitteleville. Suunnittelun ja rahotuksen sopimisen aikataulu on minulle hieman mysteeri vieläkin. Kun taloa lähtee suunnittelemaan, pitää olla budjetti tiedossa. Toisaalta ainakaan kaikki pankit, eivät tee lainapäätöksiä ilman rakennusbudjettia, jonka voi laskea edes jotenkin järkevästi vasta sitten kun tietää mitä ollaan rakentamassa. Onneksi meidän tapauksessa tästä ei tullut suurempaa farssia, pieniä mahanpuruja vain :)

Mestari kävi tarkastussarjan kanssa kunnassa jo tiistaina ja homma meni paremmin kuin osasin odottaa. Rakennustarkastajalla ei ollut mitään huomautettavaa. Suunnittelemamme autokatoksen asemointi menee läpi, erillinen jalankulkuportti menee läpi, autokatokseen ei tarvita lumiesteitä ja maalämpökaivo saadaan sijoitettua lähelle teknistä tilaa. Ihan käsittämättömän hieno juttu!

Merja kävi tänään kyselemässä Tulikiven takkojen hintoja yhdestä sisustuskaupasta. Toivottavasti saavat toimitetua halvemmalla kuin Tulikiven oma myynti.

Katkaistaanpa paha tapani tehdä kuvattomia bloggauksia. Autokatoksesta tulee mainio. Laitan toisten vielä kuvaa asemapiirroksesta, jolloin tuo rakennuksen muoto saattaa avautua vähän paremmin.

Tähän asti on takaraivossa hiipinyt pieni peikko, että jokin seikka tulee estämään meidän taloprojektin. Tänään tuli ensimmäistä kertaa sellainen olo, että me toella rakennamme kodin itsellemme!

Kadonneet kommentit ja hidasta etenemistä

Tässä päivänä eräänä havaitsin, että Merjan blogista siirrettyjen tekstien kommentit olivat kadonneet. Enpä jaksa siirtää tekstejä uudestaan, koska edessä olisi varmasti enemmän ongelmia kuin ratkaisuja. Toivottavasti joku uskaltaa kommentoida tänne, vaikka pohjalla ei näykään vanhoja kommentteja.

Projekti etenee hitaasi. Saimme ennen joulua tarkastusarjan Talotekolta. Havaitsin vain pieniä tarvittavia korjauksia. Isoin juttu on julkisivuun tulevat kevennykset, joista sain mielestäni hyvän vision, jonka Merjakin hyväksyi. Laitan kuvat näkyviin sitten kun saan puhtaaksi piirretyt versiot.

Merja kysyi takkatarjouksia Uunisepiltä ja Kermansavelta. Löysimme kyllä kivoja takkoja, mutta hinta ei ihan täsmää vielä budjettiin. Kumma juttu, koskaan ennen meille ei olekaan käynyt näin :) Laitoin vielä kyselyä parista eri mallista kummaltakin valmistajalta. Takka on vähän ongelmallinen kapistus meille. Emme varsinaisesti tarvitse sitä tunnelman takia (se puoli hoituu mökillä). Jos talo lämpiää maalämmöllä, ei lämmityksenkään takia ole erityistä tarvetta takalle. Kuitenkin olen sitä mieltä, ettei taloa voi rakentaa ilman takkaa. Jos sähköt menee poikki, pitää olla edes jonkinlainen teoreettinen mahdollisuus lämmittää taloa. Ja onhan takka tietysti sisustuselementti. Näiden argumenttien perusteella en haluaisi maksaa takasta kovin suurta summaa, mutta ei tästä taida silti ihan halvallakaan päästä... Aiemmissa projekteissa olemme ratkaisseet tällaiset "ongelmat" hankimalla sitten lopulta se kivoimman näköisen ja kalliimman tuotteen sillä ajatuksella, että kerran panostettuna sen kiveman kanssa tulee sitten aina toimeen. Pienissä hankkeissa tällainen ajatus toimii, mutta taitaa talobudjetti jäädä lyhyeksi, jos nyt menemme samalla linjalla.