Terassiovi ja ikkunapellit

Terassin ovi tuotti päänvaivaa. Asennuksessa karmin ja ovilehden väliin jäi kahvan puolelle selvä rako, jota emme saaneet ojennukseen. Ensin ajattelin, että annan homman olla niineen, koska itsehän tuon oven asnetelin. Tovin asiaa pohdittuani laitoin kuitenkin asiasta kyselyä Talotekolle, josko heillä olisi ollut jokin neuvo, kuinka saada homma toimimaan.

Asiasta tehtiin reklamaatio Pihlalle, josta tulikin korjaaja katsastamaan oven. Vika löytyi vinoon asennetuista karmeista. Saranapuolella karmi oli 5 mm vinossa pihalle päin ja kahvan puolella saman verran sisään päin. Tämä selvisi jollain steroidipassilla, josta todennäköisesti S-järjestelmän referenssikin haetaan. Omalla passillani en eroa nähnyt. Todettakoon, että etuoven saimme kuitenkin jotenkin kummasti ihan hienosti pelaamaan. Niinpä homma siis kaatui asennuksen piikkiin, ja eilen oli uusi yritys.

Ovi siis irti ja tällä kertaa hinkutimme saranapuolen siten, ettei sanomista jää. Pihlan asentajan mukaan kahvan puolelta karmi kannattaa asentaa ovilehden  mukaan siten, ettei lehden ja karmin väliin jää rakoa. Tilanne parani, vaan eipä ratkennut kokonaan. Jos karmin painoi ovilehteä vasten ylhäältä, alkoi rako irvistää alhaalta.

Lopulta päädyimme kompromissiin, jossa rako saatiin minimoitua sekä ylhäältä että alhaalta. Ilman lukkopesän kiristystä (lukkopesällä painetaan ovilehti tiukemmin karmia vasten) rako jäi selväksi. Kun lukkopesän kiristeli niin paljon kuin oven toiminta vain antoi myöden, saimme raon melkein katoamaan. Melkein.

Olisi varmaan sittenkin pitänyt maksaa Pihlan asentajalle, jotta hän olisi taistellut oven asemiin. Oma erittäin subjektiivinen näkemykseni on, että ovilehdessä on jokin hieman pielessä. Harmi, että karmi sattui olemaan naksun vinossa asentajan käydessä, koska nyt tuo ongelma kaatui oman osaamattomuuden piikkiin.

Tällä säädöllä sanoisin, ettei noita kokolasisia ovia kannata asennella itse, vaan ne kannattaa suosiolla jättää muiden päänvaivaksi. Muutoin tuo ovien asentelu on kyllä helppoa kuin tikkarin vieminen... no, helppoa se on.

Hain tänään pellit peltisepältä. Pakkohan se oli sovitella ikkunapellit, josko sopivat, vai ovatko kasa hukkapaloja.

Pellit saavat talon näyttämään taas vähän valmiimmalta.

Kaikki muut pellit asettuivat paikoilleen, mutta työhuoneen ikkunaan ei ollut sopivaa peltiä. Ehkä olin merkinnyt yhden mitan väärin, tai sitten kävi joku muu fiba. Joka tapauksessa minun pitää huomenna poiketa peltisepällä tilaamassa yksi pelti lisää. Toinen luku on, että seppä oli jostain syystä tehnyt päätyräystäille kolmiorimapellit, vaikka piti tehdä samanlaiset tippapellit kuin alaräystäille. Pitää vähän kysellä asiasta.

Soitin tasoitefirmalle ja sovin tasoiteurakasta. Päätin, että teen loppuhionnan ja pohjamaalauksen itse. Sovimme alustavaksi aikatauluksi niin, että levytän seinät ja katot ensi viikon aikana. Taas on sopiva dead line, joka pistää hommiin vauhtia. Haeskelin tänään uutta akkukonetta vanhan hyvin palvelleen Boschin tilalle. Päädyin lopulta Dewaltin 10,8 V DCK211S2 -sarjaan, jossa on erillinen ruuvinväännin ja porakone. Vaihtoehtona oli Makitan vastaava paketti, joka olisi ollut 30 € huokeampi. Dewalt vaikutti kuitenkin jämäkämmältä työkoneelta ja koska kyseinen paketti saisi palvella useammankin vuoden, en sitten tällä kertaa jättänyt asiaa muutamasta kympistä kiinni. Dewaltin molemmat koneet olivat kevyempiä ja tietysti pienempiä kuin vanha Boschini, joten todennäköisesti tämä työkaluhankinta säästää käsiäni levytyksessä. Suunnittelin tänään lisääväni blogiin sivun, jossa arvostelen taloprojektia varten hankimani työkalut. Katsitaan, saanko jossain välissä sellaisen aikaiseksi.

Tiiviysmittaus

Perjantaina oli tiiviysmittaus. Mittauksen teki WiseHouse Oy. Mittauksessa pyritään selvittämään talon vaipan tiiveys, joten suorat reiät pihalle tukittiin ennen mittausta. Tällaisia reikiä olivat esimerkiksi teknisen tilan painovoimaisen ilmanvaihdon venttiilit.

Takka teipattuna mittausta varten. Teippauksia ei saatu ihan tiiviiksi, koska takkaa ei ole vielä saumattu.

Mittaus tehdään kaksiosaisena muodostamalla taloon ensin alipaine ja sitten ylipaine.

Meillä mittaus kesti hieman suunniteltua idempään, koska saimme selville, ettei kaikki ikkunat olleetkaan kunnolla suljettu ja jouduimme teippaamaan myös ilmanvaihdon kanavat, koska ilmanvaihtokone oli jo kytketty kiinni ja se vuosi luonnollisesti läpi.

Tiiviysmittauksen tulosta, vuotolukua, ei itsessään kannata noteerata sen suuremmin. Paremminkin tuo mittaus kannattaa ottaa työn laadun tarkastuksena, koska esimerkiksi huonosti tehdyt saumat höyrynsulussa tulevat esille. Meillä luku oli 0,8 ja 0,7 (toinen laskettuna tilavuuden mukaan ja toinen vaipan alan mukaan), mutta käytännössä tärkeintä oli vain, että luku on 1 tai alle 1. Näin ollen kaikki oli kunnossa ja voin tehdä levytystyön loppuun.

Mittaaja suositteli määlämpökaivon suojaputkien ja sähkökaapelien suojaputken tiivistämistä villalla ja uretaanilla. Bloggaan tuon työvaiheen sitten aikanaan, niin sellaiset omatoimirakentajat, jotka eivät teetä tiivysmittausta, saavat ilmaisen vinkin.

Aten kannssa ollaan taas vähän askarreltu ulkovuorin kimpussa. Homma on edennyt räystälaudotusten osalta.

Perjantaina laiton huopapalat tiaukseen, joten eiköhän toimitus ole joskus ensi viikon aikana. Päässä jauhan koko ajan jonkinlaista järkevää suunnitelmaa siitä, kuinka saan hupapalat asennettua katolle. Huovan lyöminen on helppoa, jos on matala talo ja suhteellisen loiva kattokulma. Meillä ei ole kumpaakaan, joten jotain pitäisi keksiä...

Teknisen tilan täyttäminen aloitettu

Tänään meidän taloprojektssa saavutettiin jonkinlainen rajapyykki, kun RepAirin pojat kävivät asentamassa IV-koneen paikoilleen. IV-Kone haukkaa teknisestä tilasta valtaisan siivun. Kone on 90 cm leveä ja IV-asentajat halusivat kytkeä laitteen hyvälle huoltokorkeudelle. Alle tulee vesimittari, lattialämmityksen jakotukki ja oletettavasti jokunen metri vesijohtoa ristiin ja rastiin.

Edessä ylhäällä on kanavapatteri, jolla hoidetaan viilennys.

Taisin aiemmin mainita, että tiukkaa tekee. Toisaalta sähkökaapille on nyt käsittääkseni ihan hyvä paikka ja vastaavan mestarin kanssa katseltiin, että maalämpöpumppukin saataneen ihan hienosti asemoitua. Viime kädessä kaikki mahtuminen on tietysti kiinni asentajien ammattitaidosta (siinä heille haaste).

Sähköpääkeskuksen paikka.

Maalämpöpumpun paikka.

Lattian telasin kahteen kertaan Solmasterin EP 10 -epoksipinnoitteella. Ihan mukava levitellä ja kuivuu uudelleenkäsieltäväksi kahdeksassa tunnissa. Lopullinen kovettuminen kestää 3 - 7 päivää. Valitettavasti vain väliseinät on levytetty, joten ulkoseinien osalta joudun vielä sutimaan pienen noston myöhemmin.

Huomenna on siis ilmavuotomittaus. Vai onko se sittenkin tiiveysmittaus? Noh, huomenna selviää, onko talo tiivis vai löytyykö vuotoja.

Jäi muuten aiemmin bloggaamatta tuo lämpökaivon porauspaikka täyttöjen jäljiltä. Eli porausporukan jäljiltä näkyviin jäi vain syöttö- ja paluuputki tekniseen tilaan ja talon seinään pieni kyltti muistuttamaan kaivon paikasta.

Jos reiän poraaminen olisi jäänyt näkemättä, saattaisi kyynisemmälle rakentajalle herätä epäilys kaivon olemassaolosta :)

Peltiä ja porakaivoa

Olen vähän pitänyt vapaata rakentamisesta, koska oikea käsi alkoi oireilla ja ennakoida täyttä louhahtamista. Syyt ja seuraukset sen puolen on vielä osin selvittämättä, mutta kai se täytyy laittaa rasitusvamman piikkiin.

Vaan ei auta itku rakennustyömaalla. Jotta hommat etenee, kävin eilen mittomassa ikkunat, ovet ja osan kattoa pellitysten tilaamiseksi. Päätin tilata pellit KS-Pellistä, koska omat kokemukset kyseisestä firmasta ovat positiivisia. Tänään sitten ajelin Suinulaan ja vein taasen piirustukseni mittoineen peltisepälle. Kävimme läpi tilauksen ja samalla peltiseppä oikaisi väärän käsitykseni siitä, että yläkerran ikkunoiden kohdalla olevien seinällenostojen pellit tulisivat alus- ja pintahuovan väliin. Eli oikea tapa on laittaa pintahuopa alushuovan päälle ja nostaa huopaa seinää vasten. Pelti tulee päällimmäiseksi, jottei lumi ja jää pääse nostamaan pintahuopaa. Hyvä juttu, mutta se tarkoittaa sitä, että tässä pitää pian ryhtyä pintahuovan asennushommiin. Oikea käteni hihkuu onnesta :/

Eilen sain vahvistuksen, että tiiveysmittaus tehdään perjantaina. Kävin tänään jatkamassa läpivientien tiivistelyä. Enää jäi IV-koneen läpivienti tiivistämättä, eikä vähiten siksi, ettei kyseistä putkea ole vielä asennettu. Eilisen tiedon mukaan asentajat tulevat laittamaan IV-koneen paikoilleen torstaina iltapäivällä, jonka jälkeen saan tiivistettyä läpiviennin. Eli pitäisi ehtiä komeastikin perjantaiksi.

Tiivistelyjen jälkeen jatkoin teknisen tilan seinien tasoittelulla. Viimeiseksi putsasin teknisen tilan lattian ja vedin ensimmäisen kerroksen epoksipinnoitetta lattiaan. Olin aikeissa maalata teknisen tilan lattian betonimaalilla, mutta rautakauppias sai myytyä minulle epoksipinnoitteen. pitäisi tulla parempi - ja tietysti kalliimpi. Alle kolmessa neliössä se ei kuitenkaan tunnu, kun epoksipinnoite maksoi n. 60 euroa.

Tänään tömähti postin mukana myös maalämpökaivon porausraportti ja lasku. Raportin mukaan meillä on nyt 143 metriä syvä lämpökaivo, josta pintamaan osuus on 25 metriä. Teräsputkea meni 27 metriä. Muistan, kuulleeni monta kertaa, kuinka pintamaan poraaminen on niin kauhean kallista. Meillä kallio on aika syvällä, ja porauspakettiin kuului vain 9 metriä pintamaan porausta. Lopun 18 metrin poraaminen maksoi meille 1260 euroa ylimääräistä. Onko se sitten paljon vai vähän, riippuu tietysti näkökulmasta. Tuollaisen summan voi hassata helpostikin IV-koneeseen, tai vaikka vähän suunniteltua järeämpiin maatöihin. Toisaalta vaihtoehtona olisi ollut jättää maalämpökaivo poraamatta ja laittaa ilmavesilämpöpumppu, jolloin olisi säästynyt 5200 euroa. Epäilen, että käyttökustannuksen tuskin kuolettavat tuota erotusta ihan lähitulevaisuudessa - jos ollenkaan. Siksi asia on nähtävä niin, että maksoimme tuon summan käyttömukavuudesta, johon pitää laskea mukaan myös jäähdytysilmastointi. Ilmavesilämpöpumpun kanssa viilennys olisi pitänyt tehdä todennäköisesti erillisellä ilmalämpöpumpulla, jolloin ratkaisu olisi ollut tilakohtainen.

Eli, on mahdoton perustella ratkaisuamme suuntaan tai toiseen järkiperäisin (hinta-)argumentein. Varmaa on, että halvin ratkaisu tämä ei ollut. Täytyy toivoa, että ratkaisu on kuitenkin toimiva. Sen aika näyttää ja hyvin todennäköisesti raportoin siitä tällä samalla kanavalla.

Ulkovuorin tilannekatsaus

Laitetaanpa kuvia ulkoa. Viikon aikana ulkovuori on edennyt vähän joka seinustalla. Nyt on jäljellä enää pahin, eli päädyt yläkerran osalta.

Sisäpuolella viikon aikana sain asenneltua imurin putkiston valmiiksi. Myös iso osa läpivienneistä on tiivistettynä.

Lähiaikojen to-do -listalla häämöttää:

• Pellityksien tilaus (en jaksanut vielä mittailla). Pitää tehdä ennen kuin ulkovuorintekoa jatkaa.
• Maalämpöpumpun asennus. Pumppu on tilattu, sähköasennuksia pitää vielä jatkaa.
• Teknisen tilan sisäseinien tasottaminen ja maalaus.
• Teknisen tilan lattian epoksipinnoitteen laittaminen.
• Räystäslaudoitus.
• Pintahuovan tilaaminen ja asennus. Tämä riippuu keleistä.
• Terassit?

Viikolla talolla koettiin ensimmäinen vesivahinko, kun viemärin tuuletusputken läpivienti vuosi kuin... noh, vuosi ihan huolella. Onneksi olin talolla toteamassa tämän ja sade oli kuuroluonteinen. Kuuron päätyttyä tuuli ja aurinko kuivasivat katon nopeasti, joten syöksyin tikkana bitumipurkin ja naulojen kanssa tiivistämään läpivientiä. Nyt se pitää. Pintahuovan asennus olisi tässäkin mielessä aika oleellista, koska läpiviennit on malliltaan sellaisia, että ne asennetaan huopakerrosten väliin. Onneksi yläpohja on vielä tyhjä, joten vesi kuivui nopeasti pois, eikä sen suurempaa vahinkoa päässyt tällä kertaa syntymään.

(Muumi)talo on lukittu yöksi

Eilen ikkunafiksaajat toivat vihdoin uuden kynnyksen pääoveen ja korjailivat samalla ikkunoiden kosmeettisia virheitä. Tilailin Antin saman tien asennusavuksi. Niinpä tänään illalla punnersimme pääoven ja terassin oven paikoilleen.

Saimme etuoven aika näppärästi paikoilleen. Kokolasinen terassiovi painaa ihan riittävästi ja siksi sen asentaminen oli vähän haastavampaa. Hyvin saimme silti senkn oven paikalleen, mutta oven säätäminen olikin sitten haastavampaa. Kahvanpuoleiseen ylänurkkaan meinasi ihan väen väkisin jäädä irvistävä rako. Tulimme siihen tulokseen, että ovi on mahdollisesti hieman vääntynyt. Onneksi lukon salvan kiristys auttoi lopulta asiaan.

Nyt talomme on lukittu ensimmäisen kerran yöksi!

Lämpökaivo

Tilasin maalämpökaivon porauksen viime perjantaina. Maanantaina iltäpäivällä Länsi-Suomen Porakaivo Oy:ltä soitettiin, että he voisivat tulla poraamaan vaikka heti. En ollut kaivanut syöttöputkia kunnolla esille, joten se ei sopinut. Oli puhetta, että poraus olisi torstaina. Eilen ei miehiä näkynyt. Tänään aamulla, kun kävin tapaamassa sähkäreitä tontilla seiskan maissa, oli tienvieressä astetta järeämpi iskuporakone.

Poistuin tontilta ja ajelin mökin kautta Tampereelle. Matkalla porari soitti ja kertoi, että poraaminen alkaa. En oikein kuullut kunnolla, mutta kuulin, että kaivoa pitää siirtää ja veden laskun kanssa tulee ongelmia, kun ympäristössä ei ole kunnollisia ojia. Porari kyllä totesi homman hoituvan, mutta minulle jäi sen verran epävarma olo, että soitin vastaavalle mestarille, josko hän olisi ehtinyt kipaista katsastamassa tilanteen. Koskapa mestari ei päässyt paikalle, olin vähän pelko hanurissa, että missä porataan ja miten.

Paluumatkalla hain Siirin mukaan ihmettelemään koneita. Onneksi porarit olivat siellä missä pitikin; kaivoa oli otettu noin metri talosta pois päin. Veden sijoitus oli edelleen ongelma, mutta poraus oli jo käynnissä. Katselimme Siirin kanssa, kun porarit laittoivat teräksistä suojaputkea maahan.

Kallio tuli vastaan 25 metrissä, ihan kuten pohjatutkimuksesta pääteltiinkin. Kaivolle oli mitoitettu aktiivisyvyyttä 125 metriä, joten olettaisin, että kavo porataan 150 metriin. Tämä selvinnee porausraportista. Kun lähdin talolta viiden maissa, jäviät porarit vielä hommiin. Nyt koetellaan naapurisopua...

...ja piipun päällä oli hattu!

Näin komeilla kesäkeleillä pitäisi askarrella ulkohommissa. Ennen kattojen ja ulkoseinien levyttämistä pitää kuitenkin tehdä vuotomittaus ja enne sitä pitäisi ainakin melkein kaikkien läpivientien olla tehtynä. Vuotomittaus taas olisi hyvä tehdä mahdollisimman pian, jotta hommia voi jatkaa jouheasti eteenpäin.

Niinpä maanantaina otin urakaksi piipun asentamisen. Piipun tilasimme Oriveden Väristä ja piippu on Jalotakka JT-150. Sisällä on teräsputki, sen päällä palovilla ja ulommaisena peltikuori. Piippu taisi olla 1,2 metrin pätkissä ja yhdellä elementillä oli ihan riittävästi painoa. Siis ajatellen, että yhtä pätkää lukuun ottamatta kaikki piti raahata tikkaita pitkin yläkertaan ja askartelin tuota ihan itsekseni. Maanantaina sain ekan palan paikoilleen ja välipohjan tiivistettyä. Ohjeet oli tehty höyrynsulkumuoville, joten piti hieman soveltaa. Tuossa kohdassa on muovia, koska vieressä on palkki, joka ylitetään muovilla.

Tuossa on siis rosteriläpivienti Spu-levyn yläpuolella. Spu-levy on 70 mm irti piipusta ja rosterilevy on tiivistetty alumiiniteipillä piippuun ja alumiini- ja höyrynsulkuteipillä reunoistaan höyrynsulkulevyyn.

Yläpuolelle tuli kolme kerrosta 200 mm palovillasoiroa, yhteensä 70 mm. Kaksi alempaa kerrosta kiristettiin metallipannoilla ja päällimäiseksi tuli rosterilieriö, joka  on 500 mm korkea, eli se estää puhallusvillan pääsyn piippuun kiinni.

Yläpohjaan ei tule eristettä, joten katolla on alushuovan päällä rosterinen läpivientilevy ja sen päällä sitten piipun kattopellitys. Tämäkin rakenne on vähän sovellettu, koska ohjeet oli tiili- ja peltikatolle, jolloin läpivientilevy tulee aluskatteeseen ja pelti päällikatteeseen.

Viimeisen palan punnertaminen paikoilleen oli varsin työlästä ja koko ajan oli pelko hanurissa, jos putki karkaakin reiästä katolle ja tippuu maahan (nostin palan paikoilleen alakautta). Onneksi näin ei käynyt ja piipun kattopeltien asentaminen olikin sitten jo pieni juttu.

Nyt on takassa hormi. Niin ja hormi on nyt T600-luokkaa, koska Kermansavi oli muuttanut ohjeistusta keväästä. Käytännössä T600-luokka on siksi, että piippu kestää, vaikka joku unohtaisi sytytyspellin auki. Hintaa tuli lisää alle satanen ja siitä täytyynee osoittaa suuri kiitos Oriveden Värin Harrille.

Sähköjohtoja ja IV-kanavia

Tiistaina IV-asentajat kävivät katsastamassa työmaan. Asennus alkoi keskiviikkona. Muutamassa kohdassa olin rei'ittänyt kanavapaikat väärin, eli pitää vähän paikkailla höyrynsulkua. Muutoin asennus taisi sujua ihan hyvin, joskin urakoitsijoita hieman harmitti tehdä tuo työ yläkautta. Täytynee laittaa vastaava mestari tarkastamaan työn laatu.

Sauna IV-kanavat.

Perjantaina työ tuli valmiiksi. Vielä pitää tehdä tuloilmalle teknisen tilan seinään. Asentaja haluaa samalla asennusreissulla tulla asentamaan koneen paikoilleen ja eipä kai siitä haittaa ole. Pitää vaan tasoitella ja maalata teknisen tilan väliseinät sitä ennen.

Tiistaina sähkäri soitti aamupäivällä ja kyseli, voisiko työmalle tulla vetämään johtoja torstaina ja perjantaina. Kerroin, ettei kaikissa väliseinissä ole vielä levyä toisella puolella. Sähkärin mukaan tuo ei haitannut, joten sähkövetoja alettiin tehdä torstaina. Sain kuin sainkin levytettyä kaikki väliseinät toiselta puolelta ennen sitä. Suuri kiitos siitä kuuluu taas Atelle, joka jaksoi tehdä pitkän päivän tiistaina.

Työn edetessä kävi selväksi, ettei sähkökaappia voi sijoittaa sille kaavailtuun paikkaan. Onneksi se mahtuu kuitenkin tekniseen tilaan toiselle seinälle. Ahdasta tulee, mutta ehkä kaikki kuitenkin mahtuu alle kahteen ja puoleen neliöön. Viimeiseksi sovittelen itse keskuspölkkärin sinne, saa nähkä miten käy. Käytännössä teknisen tilan sovittelun tekee ongelmalliseksi se, että eri suunnittelijat sovittelevat sinne laitteitaan ilman, että tietävät toisistensa suunnitelmista mitään. Jos nyt aloittaisimme talosuunnittelun, laittasin taloon 10 neliön teknisen tilan, johon tulisi samalla varasto. Ei tarvitsisi tehdä erillistä ulkovarastoa jai kaikelle olisi tilaa.

Ahdasta tulee.

Sähkötyö eteni vauhdilla, mutta silti antenni- ja verkkojohdot sekä Oumannin kaapelit jäi vielä vetämättä. Sähkäreillä on vähän kiireitä, mutta he yrittävät kuitenkin käydä tekemässä nuo ensi viikon aikana.

Vessa. Johtonippu menee lattialämmityksen jakotukille.

Katkaisijaa yksi ristiin ja toinen poikittain. Lisänä pölynimurin rasia.

Telkkaripöydän taakse tulee "pari" pistorasiaa.

Keittiö ja vähän suurempi lihaleikkuri.

Keskiviikkona soitin putkimiehelle, että hän voisi käydä laittamassa hanakulmat paikoilleen jossain sopivassa välissä. Sopiva väli oli samainen keskiviikko ja sitä seuraava torstai. Nopeaa :) Nyt viemäri on kytketty katolle, samoin radon ja kaikki hanakulmat on paikoillaan. Se tarkoittaa, että putkimies käy seuraavan kerran asentamassa vesikalusteet! Ihan pimeetä. Okei, kunnallistekniikan kytkemisen jälkeen putkarin pitää käydä kytkemässä vesimittarilta putket jakotukille.

Torstaina jeesailin sähkäreitä, mutta eilen pääsin taas ulkovuorin kimppuun. Tulotakin syntyi taas vähäsen. Kun kävimme tänään kuvaamassa talolla, totesimme molemmat, kuinka sopusuhtainen ja nätti talosta tulee. Aloimme myös pohtia talon väriä uudestaan, koska tuo valkoinen väri näyttää sopivan taloon vallan mainiosti. Se sopii myös ympäristöön, joten uskin rakennusvalvontakaan siitä valittaisi. Tätä on onneksi aikaa pohdiskella sillä aikaa, kun talo muutoin valmistuu.

Pitkästä aikaa kuva vakipaikalta.

Eilen kävin naapurityömaalla kyselemässä vedensaantia, jos emme saa vesiliittymää valmiiksi ennen mlp-kaivon poraamista. Naapuri lupasi vettä, joten laitoin kaivon tilaukseen.

Seuraavan viikon tehtäviin kuuluu piipun asentaminen, kylppärin seinäkoolaukset ja teknisen tilan seinän rei'itys. Myös ulkovuoria olisi tehtävä ja osan väliseinistä voisi jo villoittaa ja lyödä kiinni. Viikko alkaa kuitenkin maanantaina rautakaupasta, kun pitää hakea telinettä ulkovuorin viimeistelyä varten. Ymmärsin viimein, että telineet on pakko ostaa, koska tarvitsen niitä ulkovuorin teossa, katon teossa ja ensi vuonna maalamisessa.

Takka saapui ja on asennettu

Viimeajat ollaan vietetty ahkerasti kesäresidenssillä, enkä ole jaksanut raahata konetta mukaan. Koitetaanpa nyt purkaa tästä aiheutunutta bloggaussumaa.

Takka saapui 1.7.. Samana iltana kannoimme kivet sisälle ja valmstelimme takkamuurausta, joka oli sovittu tiistaille. Hieman aiheutti päänvaivaa Tulikiven sekavanoloinen kuva kivien oikeista paikoista. Päättelimme kuitenkin, että on tärkeintä, että kivet on jossain järjestyksessä ja kohtuullisen lähellä muurauspaikkaa.

Takka kannettuna sisälle.

Kun tiistaiaamuna tulin työmaalle, muurari olikin jo täydessä vauhdissa. Yritin pysyä pois jaloista, mutta puoliltapäivin kävin räpsäämässä kuvan muotoutuvasta takasta. Muurarin mielestä keskeneräistä työtä ei sitten sovi arvostella :) Ei arvostella muurausta, mutta arvostellaan takan kokoa. Takka on nimittäin juuri oikean kokoinen tuohon paikalle, korkeus ja leveys osuivat ihan nappiin. Hyvä me!

Päivän päätteeksi takka olikin sitten jo pinnoitettu. Vain saumaus ja luukut puuttuvat.

Takka muurattuna. Saumausta odotellessa.

Nyt vain odottelemme, että muurari käy viimeistelemässä takan. Jos tässä kohtaa voi kuitenkin todeta, että takkavalintamme osui ihan täysin nappiin!

Lisää kuvia luonnollisesti, jahka takka on täysin valmis.