Takana nelisen vuotta asumista, mitä tekisimme toisin?

Nyt lienee käsillä tämän blogin viimeinen postaus. Itseäni jäi suunnittelu- ja rakennusvaiheessa harmittamaan blogit, jotka päättyivät muuttopäivään. Mitä sitten tapahtui? Talo tuli valmiiksi, mutta vastasiko se asukkaiden toiveita? Tuliko siitä hyvä koti?

Tämä postaus on ollut omassa mielessäni parisen vuotta. Välillä jo luulin, etten tätä kirjoita. Nyt syyskyisenä lauantaina puran turhautumistani tähän. Toivottavasti joku rakentelija vielä erehtyy tänne ja saa tästä ajatuksia omaan projektiinsa. Kertaanpa ensin lyhyesti meidän talomme historian ja sitten listaan tuohon huomioita tekemistämme valinnoista ja tilojen toimivuudesta. Toivottavasti tämä tapahtuu noin suunnilleen jäsennellysti.

Talo Talvituulikin lyhyt historia

Taloprojektimme sai alkunsa vuonna 2012, kun meillä molemmilla paloi käämi rivitaloyhtiömme elämään. Silloisen rivitalon pätkän piti olla meidän kotimme ainakin tyttöjen koulujen loppuun asti, mutta mitta tuli täyteen ennen kuin ensimmäinen pääsi koulutaipaleelleen. Päätimme myydä asunnon ja siirtyä väliaikaiseen kämppään pohtimaan tilannetta.

Ajatuksissa kyti oma talo. Omilla rajoilla, omilla seinillä. Aikataulun piti olla väljä, ei mitään kiireitä, katsellaan rauhassa. Kuitenkin vielä vanhan asunnon olessa myynnissä Merja havaitsi kunnan tonttitarjonnassa mukavalla paikalla neljä tonttia, jotka olivat myynnisä tarjouskaupalla. Lähtöhinta oli niin kova, ettemme kuitenkaan jättäneet tarjousta. Toisaalta meitä mietitytti myös kaavan vaatimus puolitoistakerroksiesta talosta. Tonteista meni kaupaksi vain yksi ja muut tulivat uudelleen myyntiin, edelleen tarjouskaupalla. Päätimme tarttua tilaisuuteen ja tehdä vain vähän pohjahintaa korkeamman tarjouksen. Vain yksi tonteista, kahden tien risteyksessä oleva, kiinnosti meitä. Siitä tuli meidän.

Ajattelimme rakentaa talon avaimet käteen -toimituksena. Erehdyin kysymään Talotekolta, josko he tarjoavat myös tällaisia toimituksia. Eivät tarjonneet, mutta Niinimäen Jukka sai meidät varsin nopeasti vakuutettua siitä, että talo kannattaa ostaa pakettina ja projektin johto pitää omassa lapasessa. Jukka autoi projektissa huimasti eteenpäin. Hänen kauttaan saimme projektillemme aivan loistavan vastaavan mestarin, Koivukankaan Timon. Jälkikäteen on helppo todeta, että nämä kaksi miestä takasivat taloprojektimme sujuvuuden.

Suunnitteluvaiheessa halumme rakentaa talo yksikerroksisena oli vastatuulessa kunnassa. Taloteko sai kuitenkin taiottua rakennusvalvontaa miellyttävän ratkaisun, joka oli meidänkin mielestämme alkuperäistä suunnitelmaa huomattavasti parempi. Talosta tuli aivan meidän näköisemme ja yläkertaan tuli varaus, jonne voi tarvittaessa laajentaa tilanteen niin vaatiessa.

Talvi 2012-13 tuntui pitkältä, etenkin kevätpuolella. Paljon oli pientä suunnitteluhommaa, luvan odottelua ja ennen kaikkea odotimme talven loppua, että kaivuri pääsisi hommiin. Maaliskuun lopussa kaivuri tuli tontille. Marraskuun lopussa, 8 kk myöhemmin muutimme uuteen kotiin. Tämä blogi kertoo yksityiskohtaisesti, mitä siinä välissä tapahtui, joten ei siitä sen enempää.

Vuosi 2014 oli eräänlainen hengähtämisvuosi, joka kului taloa maalatessa, autokatoksen pohjia tehden ja pihahommissa. Vuonna 2015 rakensin autokatoksen pitkästä tavarasta. Tuo oli varsin kiva projekti, joskin monta kertaa tuumin, että rakentaminen olisi pitänyt aikanaan aloittaa katoksesta, jotta tavarat olisi saanut hienosti suojaan. Vuonna 2016 sain kaiken siihen pisteeseen, että saimme pidettyä lopputarkastuksen ja rakennusaika päättyi virallisesti. Vuodelle 2017 jäi autokatoksen rimoituksen maalaaminen toiseen kertaan, mutta laiskuus iski, enkä saanut sitä hommaa tänä vuonna alkua pidemmälle. Ehkä ensi vuonna sitten.

Oliko taloprojektimme onnistunut?

Lyhyesti voi todeta, että projektimme onnistui. Olemme yhä naimisissa ja olemme asuneet talossa pidempään kuin yhdessäkään aikaisemmassa yhteisessä kodissa. Merjalla oli iso rooli siinä, ettei liittomme karahtanut kiville rakennusaikana. Ei ollut edes liki, koska Merja hoiti kotiaskareet, huolehti tytöistä, eikä missään kohtaa valittanut minulle rakennustyömaalla vietetystä ajasta. Rakennusaikana Merja oli töissä ja itse olin lomautettuna ja töissä osa-aikaisesti. Moni projektiamme seurannut kehui minua ahkeraksi rakentajaksi, mutta se ei olisi ollut mahdollista ilman Merjan tukea. Tässä saattoi auttaa se, että Merja päätti mitä tehdään ja minä yritin parhaani mukaan toteuttaa sitä. Tätä jokaisen rakennusprojektiin ryhtyvän pariskunnan kannattaisi pohtia etukäteen. Vuosi on todella lyhyt aika joustaa, mutta kyllä käy aika pitkäksi, jos pariskunnasta molemmat osapuolet eivät ole projektin hengessä mukana.

Sitten niitä luvattuja havaintoja talostamme. Pala palalta.

Tontti

Tontti on yksi suursyyllisitä sille, että saatamme homehtua näillä sijoilla pitkäänkin. Ajatuksissa toki kytee loputon rakentamisvimma ja sormet syyhyäisivät uudelle projektille. Mutta talomme on nyt niin loistavalla sijainnilla, ettei tästä voi oikein parantaa. Tontti on meille riittävän kokoinen, vaikka rakennusmassa täyttää ison osan sen pinta-alasta. Tontin suhteen emme tekisi mitään toisin.


Pohjaratkaisu

Ihastuimme Jetta-Talon talokirjassa olleeseen taloon niin pohjaratkaisultaan kuin ulkomuodoltaankin. Tuon pohjalta meille sorvattiin naksua pienempi pohja. Talo on tontilla oikeassa paikassa ja oikein päin. Pohja on toimiva. Meillä vietetään paljon aikaa olohuone-keittiö-akselilla. Olohuone on varsin kompakti, mutta ihan riittävän kokoinen. Huoneet on järkevästi ja toimivasti sijoiteltu. Pohjaratkaisussa ei ole häiritseviä tekijöitä eteistä lukuunottamatta.

Eteinen

Eteiseen liittyy yksi talon häiritsevimmistä piirteistä. Toiseen tyttöjen huoneista kuljetaan eteisen läpi ulko-oven vierestä. Talossa ei ole tuulikaappia, joten eteisessä on hiekkaa, etenkin syksyllä ja talvella. Tuulikaappi oli meidän tärkeiden asioiden listalla talosuunnittelussa, mutta se jäi pois. Tämä harmittaa nyt jälkikäteen kovasti. Eteinen toimisi sellaisenaan hyvin ilman tuulikaappiakin, jos yksi makuuhuone ei olisi ulko-oven vieressä. Eteinen saatiin visuaalisesti miellyttäväksi pienellä pintaremontilla ja eteisen kalusteilla.

Eteisestä tuli lopulta toimiva pienillä muutoksilla.

Makuuhuoneet

Vanhempien makuuhuone on riittävän iso, siitä olisi voinut jopa lohkaista palan pois. Huoneeseen mahtuisi pinnasänky komeasti, joskaan meille ei sellaista enää toivottavasti ole tulossa. Vaatehuoneen liukuoviratkaisu ei ole paras mahdollinen, koska ovet eivät liu'u seinän sisään, jää oviaukko varsin pieneksi. Tavallinen ovi olisi ollut käytössä näppärämpi.

Tyttöjen huoneet ovat siinä rajoilla koon puolesta. Lattiapinta-alaa on vähän rajallisesti. Siirin huoneeseen saatiin nyt lisätilaa laittamalla parvi huoneeseen. Säilytystilaa voisi olla enemmänkin. Korkea tuplakaappi ei riitä ihan kaikkeen, vaikka niin alun perin ajateltiin.

Työhuone on pohjaltaan ja kooltaan loistava ja toimiva.

Keittiö ja olohuone

Keittiö ja olohuone ovat talomme sydän. Ne muodostavat varsin toimivan kokonaisuuden. Jos jotain nyt muuttaisi, voisi olohuoneeseen lisätä ihan vähän kokoa. Olohuoneen ja saarekkeen isot ikkunat tuovat tilaan valoa. Näin siitä huolimatta, vaikka joku sisustusarkkitehti jossain lausuikin, että Suomessa ulkona on niin vähän valoa, ettei ikkunoita kannata sen takia tehdä isoiksi. Itse olen tästä toista mieltä. Meillä on yleisesti varsin vähän ehjiä seiniä, joten kalustejärjestyksiä ei juuri muutella, etenkään olohuoneessa.

Takka on mainio. Syksyisin ja talvella säätilan vaihtuessa lämmitysjärjestelmä reagoi muutoksiin vähän hitaasti. Tällöin lämmitän takkaa. Takan sijainti keskellä taloa on hyvä. Makuuhuoneiden ovet kun jättää auki, leviää lämpö niihinkin. Korvausilmaventtiiliratkaisu on toiminut hyvin.

Olohuone ja keittiö normitilanteessa. Feikkaamatta.

Keittiön säilytystilaa voisi olla vähän enemmän. Keittiön iso kiinteä saareke on todella mainio ja kovassa käytössä. Keittiön säilytysratkaisuissa vetolaatikot tuntuvat kaikkein parhaimmilta. Mikron sijoittaminen ylös omaan lokeroonsa tuntuu nyt hieman hölmöltä, kun Siirin pitäisi toisinaan lämmitellä mikrossa itsekseen jotain. Samasta syystä ruokalautaset olisi ollut hyvä saada alas vetolaatikoihin, jotta lasten olisi helppo saada lautaset käyttöön. Roskakaappi on vähän ahdas.

Keittiön alakaappien ja tasojen pintamateriaali on hanurista. Rosoinen pinta on vaikea pitää puhtaana. Komposiittialtaat sitävastoin pysyvät aika hyvin siisteinä. Kodinkoneista AEG:n tiskikone on ollut ihan suolesta melkein alusta asti. Pesutulos on huono, mutta luokaton ja jo neljän vuoden kohdalla mekanismit alkavat vedellä viimeisiään. Pakastin vetää itsensä jäähän aika herkästi, vaikka miten on olevinaan No frost-malli. Jääkaappi, liesi ja uuni ovat ok.

Keittiön tasojen ledinauhat ovat vaihtokunnossa. Vielä en ole saanut aikaiseksi askarrella uusia, jsokin ajatus on jo siitä, kuionka tilanne saadaan paremmaksi. Laitan kaappien alareunaan alumiinikourut  ja suojattujen nauhojen tilalle tavalliset avoimet nauhat, jolloin seuraavia tuskin tarvitsee vaihtaa neljän vuoden kuluttua. Toki ostin ledinauhat kokeillaan näitä nyt -periaatteella.

Sauna ja kylppäri

Sauna on turhan iso syvyyssuuntaan. Sauna on meillä aika vähän käytössä.  Tulikiven Sumu-kiukaan nimi paljastui käytössä. Siitä irtioaa todella kosteat ja sumuisat löyylyt, mutta lämpötila saunassa ei ole kovinkaan korkea. Toisaalta tämä on erityisesti Merjan mieleen. Itse olen alkanut kaipailla puukiuasta saunaan. Johtuu varmaan siitä, että kotisauna lämpiää tunnin ja mökillä puukiukaalla varustettu sauna on valmis vartissa.

Kylppäristäkin olisi voinut nipistää naksun pois. WC-pyttyä en missään nimessä enää sijoittaisi kylppäriin, vaan tekisin toisen erillisen vessan. Lukioaikana eräs vanha putkari toesi minulle, ettei kylppärissä kuulu tehdä tarpeitaan ja olen siitä nykyään samaa mieltä.

WC

Toimiva ja sopivan tilava. Ei ahdista, mutta ei ole liian isokaan. Vessaan unohtui laittaa lattiakaivo ja olin tästä rakennusvaiheessa harmissani. Ihan suotta, ei sitä mihinkään olisi tarvinnut.

Kodinhoitohuone

Riittävästi kaappeja. Pöytätilaakin on paljon, mutta saisi kai olla enemmänkin. Merja hoitaa pyykkäyksen, eikä ole valitellut muusta kuin pöytätilan vähyydestä joskus harvoin. Mietimme kura-allasta kodinhoitohuoneen ovelle, mutta eipä sitä olla kaipailtu.

Pintamateriaalit

Eteisessä ja olohuone-keittiö-akselilla laattaa lattiassa. En vaihtaisi pois. Laminaatit makuuhuoneissa. Olisin halunnut niiden tilalle laattaa, mutta Merja vastusteli. Ihan on hyvä näin, laatta voisi olla turhan "kova" materiaali etenkin lastenhuoneeseen.

Itselle on tullut kaipaus puupinnoista. Tähän taloon niitä ei silti saisi istumaan huonostikaan, joten se taitaa olla seuraavan projektin siemen?

Tekninen tila

Tämän tilan suunnitteluun ei käytetty lainkaan vaivaa ja aikaa ja sen huomaa. Suurimmat muutokset tekisin tänne. Tekniseen tilaan neliö lisää lattia-alaa olisi poikaa. Lisäksi kiinnittäisin huomiota erityisesti tilan äänieristykseen. Teknisen tilan sisäseinät tekisin tuplarungolla ja levyttäisin tilan sisäseinät kaksinkertaisella kipsilevyllä. Miksi? IV-koneen hurina kuuluu ikävästi saunaan. Pieni, mutta ärsyttävä piirre. Saunassa pitäisi olla hiljaista. Myös MLP:n ääniä voi kuulla makuuhuoneeseen illalla nukkumaan mennessä, mutta tähän on tottunut. Tällä havainnolla en silti ikinä sijoittaisi lämpöpumppua kodinhoitohuoneeseen.

Ulkorakenteet

Talon ulkomuoto on saanut yllättävän paljon varauksetonta kehua ja kiitosta. Olemme itsekin lopputulokseen yhä tyytyväisiä. Toisinaan kotiin kävellessä on ollut pakko pysähtyä tien varteen katselemaan ja ihastelemaan, kuinka hyvin talomme istuu ympäristöön. Me 1, maisema-arkkitehti 0.

Värit ja muoto istuvat omaan silmään vieläkin.

Polttopuut voisivat olla toisessa päässä jemmassa, eikä näin framilla.

Huopakatto on edelleen jees, mutta naapurin puolella rajalla olevat lehtikuuset roskaavat katon herkästi.

Ulkopuolelta en muuttaisi mitään. Ulkovuori kannatti maalata kahteen kertaan. Maalipinta näyttää uudelta. Naapurin talo maalattiin kertaalleen ja se alkaa jo huudella maalia pintaan.

Tekniset ratkaisut

Sähköä meillä kuluu noin 10 000 kWh vuodessa (käytämme paljon kuivausrumpua). LVI-tekniikan osalta kaikki on toiminut hienosti. Talon ilma on raikas. Maalämpöpumppu on toiminut moitteetta.

Tekniikan osalta tekisin vain pari pientä muutosta. Kylpyhuoneeseen olisi ollut syytä laittaa sähköinen termostaatti lattia-anturilla. Samoin kodinhoitohuoneeseen sähköinen termostaatti, mahdollisesti lattia-anturilla. Nöäiden tilojen lämpötilan säätö on todella säätämistä käsipelein. En tykkää. Lattialämmitysjärjestelmä on muuten toiminut hyvin. Työhuoneen termostaatti antoi kerran virheilmoituksen, joka kuittautui paneelin irrottamisella ja uudelleen kytkennällä.

Ilmanvaihdon yhteyteen asennettu viilennyspatteri toimii loistavasti. Talo on kesällä sopivan viileä, pitkilläkin hellejaksoilla, joista ei toki tänä ja viime vuonna ole ollut harmia muutenkaan.

Keskuspölynimurin letku on metrin liian lyhyt. Ääripäiden imurointi on vähän työlästä. Uusi letku maksaa niin suolaisesti, ettei kykene ostamaan. Seinärasioiden sijainnilla olisi voinut korjata tämän. Imurin letku makaa meillä aina lattialla, kun sitä ei jaksa kelata kaappiin. Eteisen kaappiin olisi ollut fiksua laittaa imuriletkulle tila, joskin meillä tuo kaappi on kokonaisuudessaan käytössä, eli ekstratilaa siinä ei ole. Muuten keskuspölynimuri on ollut kiva juttu.

Sähköissä tuli mentyä hyvin perinteisellä tyylillä, eikä kaduta. Tällä hetkellä kaipaan ainoastaan ulkovalojen automatisointia, joka sekin olisi tehtävissä hämäräanturilla ja ajastimella. En vain ole saanut aikaiseksi tilata sähkäriä paikalle.

Autokatos

Varaston kylmä osa pn vähän liian pieni ja lämpimällä puolella on vähän liikaa tilaa. Väliseinän paikka on siispä väärä, mutta tällä pärjää.

Eniten häiritsee katoksen avoin rakenne. Talvella lunta sataa viistoon autojen päälle. Nyt sijoittasin polttopuidensäilytyspaikan toiseen päähän, jolloin ainakin molemmat päädyt olisivat suljettu. Muutenkin tekisin katoksesta ihan vähän suljetumman. Tässä pitäisi tosin olla varovainen, sillä katos on näkökentässä. Muutoin pidän kyllä siitä, että katos ja talo suojaavat pihan sopivasti. Katoksessa voisi olla betonilattia autojen alla. Asvaltti olisi toinen vaihto.

Yläkertavaraus

Siellä se on, rakentamatta. Meidän nelihenkiselle perheellemme 120 m² on riittävästi. Välillä haaveilen yläkerran rakentamisesta. Tällöin Siirille saisi oman rauhallisen tilan sinne tai vaihtoehtoisesti voisi askarrella ison TV-tilan elokuvien katseluun. Tai sitten kokonaan avoimen tilan, jolloin olisi paljon vapaata tilaa tehdä vaikka ja mitä.

Rakentaisimmeko uudelleen?

Tämän talon, kyllä. Jotain muuta tämän jälkeen? On siitäkin ollut ilmoilla erilaisia heittoja. Talon sijainti, toimivuus ja tyttöjen kaveripiirit ovat isoin este uudelle projektille. Oma työtilannekaan ei ole niin otollinen kuin neljä vuotta sitten. Jyrkkä ehkä siispä.

Ehkä tapaamme vielä uusien projektien merkeissä, kiitos ja näkemiin!

Katoksen maalailua

Taisin luvata enää yhden postauksen. Mutta enpä malta olla päivittämättä tilannetta katoksen osalta. Kesä on edennyt elokkuulle. Viimeiseen asti olen lykännyt katoksen toista maalauskierrosta. Tekemätön työ on ikävästi muistutellut joka aamu töihin lähtiessä ja illalla palatessa. Syödessäkin erkkerin ikkunasta edessä häämöttää autokatos, joka huutelee maalia pintaan.

Lopulta tartuin härkää sarvista kaksi viikkoa sitten. Kiskaisin eräänä sunnuntaina yhden sivuräystään ja yhden päätyräystään. Seuraavana aamuna niksautin selän töihin lähtiessä, joten viikko menikikin rattoisasti niin, ettei selkä oiennut lainkaan.

Eilen jatkoin lopulta urakkaa. Isoveljen vinkistä maalasin katon alapinnan telalla käyttäen vartta apuna. Sehän meni kivasti. Suosittelen!

Tänään jatkoin touhua ja nyt on kaikki tumman harmaat osat maalattuna, lukuun ottamatta vinorimoituksia. Vaaleat osat taas ovat valmiina polttopuiden päätyä lukuun ottamatta. Puut pitäisi siirtää pois, se on melkein siinä se suurempi ja ikävämpi työ,

Mutta hyvältä näyttää.

Lopputarkastus pidetty

Kaikki kunnossa. Rakennusaika on virallisesti päättynyt.

Blogin osalta teen vielä yhden päivityksen, jossa puin kokemuksia rakentamisesta ja miten talo on sitten lopulta vastannut odotuksiamme.

Let there be light

Sähkäri kävi jo viime viikolla kytkemässä katoksen valoja. Pimenevinä iltoina on ollut varsin mukava ajella katokseen, kun katoksen plafondit syttyvät automaattisesti.

Tänään sähkäri oli kytkenyt jo melkein kaikki loputkin valot. Sisävalaisimiin ei ollut vielä putkia, mutta ulkoseinävalot toimivat jo.

Kuten kuvista näkyy, Kangasalla sateli tänään lunta ihan maahan asti.

Onneksi putsasin talon sadevesikourut ja katon viime viikonloppuna. Muuten voisi nyt vähän harmittaa. Sain myös pihan siivottua hyvinkin pitkälti talvikuntoon. Sain myös lämpimän varaston hyllyt valmiiksi, joten tässä voi hiljalleen alkaa siirrellä tavaraa varastoon. Kodinhoitohuoneesta jo menikin muutama laatikko ja vaatehuoneesta matkalaukut jaloista pyörimästä. Olemme kyllä mahtuneet tähänkin asti, mutta nyt tavarat saa paikoilleen mukavan väljästi tunkematta.

Etenee, etenee

Katos etenee hiljalleen, mutta en ole jaksanut tehdä postausta tänne. Reilu kaksi viikkoa sitten saimme katon aluslaudoituksen valmiiksi. Samassa tohinassa laitoin smyygit ja nurkkalaudat paikoilleen, eli katos alkaa olla ulkoa kokolailla valmis. Maalamistahan tuo vielä kaipaa, mutta sitä voi katsella sitten vasta keväällä.

Rytöä pihalla. 

Itseä kovasti harmittaa tuo epäsiisteys ja rytö pihalla. Sain vietyä kaatiskuorman (olisikohan jo raksan viimeinen?!) ja viime viikonloppuna kuskailin maalattuja lautoja mökille kylpytynnyrissä poltettavaksi. Tuli laakista nätimpää (ei näy vielä näissä kuvissa).

Palkin kotelointi ja päätyjen valekotelo. 

Ovien smyygit.

Yllä olevan päädyn nurkkalautoja laittaessa kävin pientä painia itseni kanssa. Pitäisikö niiden olla vaalean harmaat, vaiko tummat? Vaiko tumma päätyyn ja vaalea sivustalle. Päädyin kuvanmukaisesti kokonaan tummiin ja kyllä tuo ihan omaan silmään istuu.

Tein polttopuiden alle jämäpuusta alustan. Ei tarvitse latoa puita maata vasten.

Ehdin myös touhuta vinorimoituksen parissa. Vähän harmillisesti tuo on puuvalmista ja tietysti olin mitoittanut sen alakanttiin, joten pitää kankkia lisää.

Olisihan tuohon päätyyn sopinut oikeakin tolppa, mutta rakennesuunnittelija jätti sen pois. 

Viime viikolla maalailin sisäseiniä ja sunnuntaina sitten lattiat Bilteman epoksimaalilla. Meillä tuo lattiamaalin funktio on lähinnä sitoa betonipöly. Olin alkuviikon reissuhommissa, joten lattia sai kuivua rauhassa. Nyt tuntui kuiva olevan (kovettuminen kestää vielä toki), joten pitää laittaa alapellitykset ja sitten voikin mallailla hyllyjä.

Tänään soitin sähkärille. Hän saa byt tulla viimeistelemään työnsä ja sitten ollaankin todella hyvillä malleilla. Sadevesikourut ja yläpohjan eristäminen lienevät pahimmat hommat jäljellä.

Syyskuun kyy

Syyskuussa sain vesikaton lisäksi valmiiksi katon levytykset. Oviin tuli laitettua lukot ja painikkeet. Eittämättä jotakin valmista on syntymässä. Laiskasti tuli bloggailtua. Johtuu siitä, että puuhastelin paljon iltaisin ja iltaisin on hämärää ja valokuvat ovat hanurista. Kun lisäksi lopettaa touhan kymmeneltä, ei jää energiaa näpyttelyyn.

Tässä nyt vähän dokumentointia muistoksi.

Aloittelin vinorimojen laittoa. Sekin loppuu kesken...

Kattolaudoitus on hieman kesken, koska laudat loppuivat ennen aikojaan => huonosti mitoitettu.

Polttopuiden säilytyssyvennyksessä on alaslasku. Katon oikealla reinalla on luukku yläpohjaan.

Ikkunapellit paikoillaan. Seinää piti rouhia, jotta sopivat kunnolla. Mutta tuli ihan hyvä.

Kotelokyhäelmää päädyissä. Lopputuloksen pitäisi olla jotakin samanlaista kuin on palkkien muodostamissa sivuissa.

Tuuletusrako ulkovuorin yläosassa.

Autot katoksessa

Kipsarit on katossa, ulkovuori on nurkkalautoja ja smyygejä vaille valmis. Katoksen osuudelle pitää laitella kattoon lautaverhous ja tolppien väliin askarrella vinorimasta säleikkö. Varastojen seinät, katot ja lattiat pitää maalata. Vaaleanharmaa ulkovuori pitää maalata toiseen kertaan. Rännitkin tuli, mutta on asentamatta.

Mutta sama sen väliä. Autot saa katokseen, eikä meillä enää tarvitse harmitella huurua tai lunta aamuisin :)